Mitä Raamattu kertoo alkuseurakuntien kokoontumisista?
Ensimmäiset kristilliset seurakunnat perustettiin satoja vuosia ennen elinaikaamme. Miten nämä ensimmäiset seurakunnat viettivät jumalanpalvelusta ja ehtoollista? Helsingissä sijaitsevan Pyhän Sydämen Kappelin pappina toimiva Teemu Haataja valottaa varhaisseurakuntien toimintaa.
Mitä tarkoittaa seurakuntaoppi?
Seurakuntaoppi eli kirkko-oppi on dogmaattisen teologian haara, jossa tutkitaan kirkon olemusta. Kirkko-opin tarkoitus on määritellä, mitä kirkko on ja miksi se on olemassa. Luterilaisen kirkko-opin perusmääritelmä kuuluu näin: ”Kirkko on pyhien yhteisö, jossa evankeliumi puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan. Kirkon todelliseen ykseyteen riittää yksimielisyys evankeliumin opista ja sakramenttien toimittamisesta.” (Evankelis-luterilaisen kirkon Tunnustuskirjat, Augsburgin tunnustus, VII artikla, kohdat 1–3.)
Minkälaisia ensimmäisten kristittyjen kokoontumiset olivat?
Ensimmäisten kristittyjen kokoontumiset rakentuivat Jumalan Sanan saarnan ja ehtoollisen vieton ympärille. Seurakunnan luottamusta nauttivat miehet profetoivat ja opettivat, seurakunta rukoili, lauloi hengellisiä lauluja ja vietti ehtoollista. Jumalanpalveluksissa saatettiin myös puhua kielillä, mikäli joku kykeni selittämään puhetta ja kertomaan saaduista ilmestyksistä.
Apostoli Paavali edellytti tämän kaiken tapahtuvan arvokkaasti ja järjestyksessä, ja siksi seurakuntiin tuli Paavalin ohjeen mukaisesti asettaa seurakunnan vanhimmat, eli pastorit johtamaan seurakuntia ja vastaamaan niiden opetuksesta.
Miten ehtoollista vietettiin alkuseurakunnissa?
Ehtoollista vietettiin säännöllisesti ja hartaudella, ja sen viettopäiväksi vakiintui jo varhain sunnuntai, ylösnousemuksen päivä. Apostolien tekojen mukaan näyttäisi siltä, että varhaisina aikoina ehtoollista vietettiin Jerusalemin seurakunnassa jopa päivittäin (Apt. 2:46). Ehtoollisen vietto tapahtui aterian yhteydessä, mutta kuitenkin siitä selkeästi erillisenä toimituksena, sillä Paavalihan muistuttaa ensimmäisessä Korinttolaiskirjeessä (1. Kor. 11:17–33), että Kristuksen ruumis ja veri on erotettava muusta syömisestä. Varhaiskirkon aikaisista lähteistä tiedämme, että ehtoollisen toimittaminen uskottiin seurakunnan paimenille.
Ensimmäiset kristityt odottivat Jeesuksen palaavan pian. Miten tämä näkyi heidän toiminnassaan ja opetuksessaan?
Jeesuksen pikaisen paluun odotus näkyi al-kuseurakunnan opetuksessa ja toiminnassa ennen kaikkea toivona. Kirkko tiesi olevansa matkalla kotiin, ja siksi maallisen ajan vaivat ja kuoleman todellisuus eivät himmentäneet heidän toivoaan. Toisaalta Jeesuksen paluuun odotus näkyi vastuullisuuden korostamisena. Se tosiasia, että kerran kaikki joutuvat tilille teoistaan, oli tuoreena mielessä. Tessalonikalaiskirjeet (1. Tess. 4:13–5:11; 2. Tess. 1:3–12) muistuttavatkin, että kristityt on kutsuttu tukahduttamaan syntiä ja kilvoittelemaan rakkaudessa.
Mitä meidän tulisi oppia alkuseurakunnilta?
Ensinnäkin, säännöllinen jumalanpalvelukseen osallistuminen ja ehtoollisen vietto kuuluvat olennaisesti kristityn elämään. Tämän ajankaan kristittyjen ei tulisi unohtaa tätä, vaan seurata alkuseurakunnan mallia ja osallistua messuun sunnuntaisin, mikäli vain se on mahdollista.Toiseksi on hyvä muistaa, että myös me tämän ajan kristityt odotamme Kristuksen paluuta kirkkaudessa: tunnustammehan sen uskontunnustuksessa! Tämän odotuksen tulisikin täyttää meidät toivolla ja viedä meidät kilvoittelemaan rakkaudessa.
Teksti: Esteer Kaariniemi
Kuva: Freeimages.com / babykrul
Tämä on arkistojen helmi Nuotan numerosta 11/2012. Lue koko lehti täältä.