Pääsiäisraamis 2020: sinun puolestasi


Kuljemme palmusunnuntaista lähtien Getsemanen ja Golgatan kautta kohti pääsiäisen huipennusta. Mitä tekemistä sillä kaikella on sinun kanssasi?

Teksti Erkki Koskenniemi | Kuva Unsplash
Jeesus kokosi suuria väkijoukkoja Galileassa. Nyt hän ratsasti aasilla pyhään kaupunkiin. Sakarjan kirjan ennustukset toteutuivat:

Iloitse, tytär Siion!

Riemuitse, tytär Jerusalem!

Katso, kuninkaasi tulee.

460x60v1

Vanhurskas ja voittoisa hän on,

hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla,

aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa. (Sak. 9:9)

Kansa tervehti Jeesusta hoosianna-huudolla. Hän meni temppeliin, kaatoi rahanvaihtajien pöytiä ja ajoi kauppiaita pois ruoskalla. Pyhä turismi pudotti naamionsa. Jumalan huoneesta oli tehty valtava rahantekokone. Jumala vaatii pyhyyttä, sisimpään saakka.

Entä jos kesken tavallisen jumalanpalveluksemme olisi yhtäkkiä viimeisen tuomion hetki ja Herra olisi läsnä kirkkaudessaan. Miten kävisi minun?

”Sinä yönä jona hänet kavallettiin …”

Egyptissä orjina kärsineet israelilaiset saivat tehtäväkseen valmistaa pääsiäisaterian ” ottakoon kukin perheenpää karitsan, yhden karitsan perhekuntaa ja taloa kohti … (2. Moos. 12:3).  Myös Jeesuksen viimeisenä iltana syötiin tämä ateria. Juhlaan liittyi uutta: ”Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini… juokaa tästä, te kaikki. Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi ”(Matt. 26:26-29).

Herran ehtoollinen oli asetettu. Vuosituhansien ajan Herran pöytä on kutsunut taakkojen alla olevia ja syntisiä armon osallisuuteen.

 

Getsemanessa

Viimeisen aterian jälkeen tie vei Getsemaneen. Jeesus vetäytyi rukoilemaan. Nyt oli viimeinen hetki pelastautua. Lähteäkö vai jäädä ja kohdata vangitsijat? Oli rukoustaistelun aika. Jeesus oli yksin ja hän hikoili verta.

”Hän oli rikas mutta tuli köyhäksi teidän vuoksenne, jotta te rikastuisitte hänen köyhyydestään” (2. Kor. 8:9). Jumalan Poika on tullut heikoksi ja köyhäksi, jotta minä tulisin terveeksi ja rikkaaksi.  Jos joudun itkemään ja huutamaan siksi, että olen yksin ja kuoleman tiellä, en ole sittenkään koskaan yksin. Herra on kokenut sen kaiken, ja hän on lähellä.

 

Juutalaista ja roomalaista oikeutta

Juutalaisten Suuri neuvosto tuomitsi Jeesuksen kuolemaan, mutta heillä ei ollut lupaa tappaa ketään. Juudean prefekti Pontius Pilatus oli vapaa tekemään oman ratkaisunsa.

Juutalaiset tuomitsivat Herran Jumalan pilkkaajana, mutta luovuttivat hänet Pilatukselle kapinallisena. Pilatus ei olisi ristiinnaulinnut juutalaisten Jumalan pilkkaajaa. Se oli kapinallisen rangaistus. Oikeutta oli venytettävä ja se venyi.

Ristin kantaja

Ristiinnaulitseminen oli roomalaisten tapa teloittaa pahimmat rikolliset. Tuomitut ruoskittiin rajusti pelotteeksi muille. Pelotetta lisäsi, että tuomittu kulki ristin poikkipuuta kantaen paikalle, jossa hänet naulittiin ristille kaikkien pilkattavaksi.

Ruoskittu Herra ei pystynyt kantamaan omaa ristiään. Paljon tapahtui ennen kuin sadistiset kiduttajat ottivat ristin poikkipuun Jeesuksen hartioilta. Jossakin vaiheessa ihminen vain ylittää sen rajan, jonka jälkeen mikään ei saa enää häntä nousemaan. Sen rajan ylitti kärsimystiellään kunnian Kuningas.

 

Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit!

”Yhdeksännellä tunnilla Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Elohi, Elohi, lema sabaktani?” Se on käännettynä: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?” (Mark. 15:34).

Ristiinnaulitun huuto ymmärrettiin vain yhdellä tavalla. Yksi vallantavoittelija oli luottanut typerän intomielisesti Jumalaan ja luullut tulevansa kuninkaaksi. Ristille naulittuna hän ymmärsi epäonnistuneensa. Jumala oli hylännyt hänet.

Vasta myöhemmin opetuslapset oppivat ymmärtämään sanat oikein. Jeesus lainasi psalmia 22, jonka alkuosa on murretun ihmisen valitus. Loppuosassa soi suuren ja armollisen Jumalan kiitos: Hän ei hylkää kärsijää, vaan toteuttaa nyt jotakin käsittämättömän suurta. Suuri Kärsijä ylistää vielä Jumalaa suuren seurakunnan keskellä:

Muistakoot maan kansat tämän teon

ja kääntykööt hänen puoleensa.

Kumartakoot häntä myös vieraat heimot,

sillä Herran on kuninkuus! Hänen valtansa alla ovat kaikki kansat.

(Ps. 22:22-29)

Golgatan miehen huuto avasi Kirjoitusten aarteet. Silmät avautuivat näkemään Kristuksen. ”Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa hänen nimensä voimasta syntinsä anteeksi.” (Ap.t. 10:43)

 

Hauta – lepopaikka

Juutalaiset eivät polttaneet vainajiaan. Kallioon hakatussa luolassa oli vuode, jolle vainaja jätettiin lepäämään.  Joosef Arimatialainen antoi Jeesukselle haudan, jonka hän oli hakkauttanut itseään varten. Tänne laskettiin nyt Kristuksen ruumis ja hauta suljettiin kivipaadella.

Pysähdyn Jeesuksen haudan äärellä. Jumala on armossaan salannut minulta lähtöni hetken. Se kuitenkin tulee kerran, minulle niin kuin jokaiselle muullekin. Hautaan laskettu Kristus pyhitti haudan omilleen lepopaikaksi. Hän nousi kuolleista ja hänen mukanaan nousen minäkin.

Katson Kristuksen hautaa ja uskallan katsoa omaani.

 

“Katson Kristuksen hautaa ja uskallan katsoa omaani.”

 

Maria!

Sunnuntaiaamuna Jeesuksen haudalla oli hämmentyneitä ihmisiä. Hauta oli avattu ja se oli tyhjä. Käärinliinat olivat hyvässä järjestyksessä. Mutta miten ihmeessä ruumis oli voinut poistua niiden sisältä?

Maria Magdalena oli kadottanut vielä opettajansa ruumiinkin. Hän istui ja itki. Kun joku tuli, hän kääntyi pois ja peitti kasvonsa. Itkun keskeltä nousee pyyntö: Jos outo mies tietää jotakin Jeesuksen ruumiista, kerro nyt ja minä toimin.

”Maria!” Vain yksi ainoa sana. Se riitti. ”Rabbuuni!” Kertomus on tallettanut alkuperäisellä kielellä Marian ilonsekaisen parkaisun. Ei voi olla totta! Opettaja elää!  Jotakin uutta oli syttymässä sydämeen. Aurinko oli nousemassa ja pyyhkimässä pois yön kauhut ja kaikki kyyneleet. Nyt asiat olivat jotenkin toisin, vaikka Maria ei vielä ymmärtänyt miten. Mutta siinä oli Jeesus, elävänä, ja se riitti.

”Maria!” – ”Rabbuuni!” Kahden sanan vuoropuhelu elää edelleen Kristuksen Kirkossa. Vain yksi sana ja kylmä ja epäuskoinen mieleni saa uuden valon. Hän elää, hän on todellinen ja hänen rakkautensa valaisee pimeän yön. Herra on kutsunut minut nimeltä ja ottanut omakseen. Aurinko on noussut ja Jumalan hyvyys virtaa syntisen ihmisen elämään.

 

 

Pohdittavaa:

Millaisissa tunnelmissa Jeesus ratsasti Jerusalemiin?
Miten on mahdollista, että niin pian sen jälkeen tunnelma oli tyystin toisenlainen?
Miksi Jeesus joutui kärsimään suunnattoman tuskan?
Pelkäätkö kuolemaa? Miksi? Miksi et?
Mitä ylösnousemus tarkoittaa?

468x60v3