Tuo Jumalan rakkautta maan päälle


Törmäsin somessa koskettavaan tarinaan. Se meni jotenkin näin:

 

Teksti  Tuomas Annola | Kuva Yanabi Seunaud/Unsplash

 

Pekka ei ollut aivan tavallinen lapsi. Hän ymmärtänyt asioita samalla tavalla kuin toiset lapset, eikä hän pystynyt oppimaan asioita niin kuin muut. Eräänä päivänä Pekka käveli isänsä kanssa puiston ohi. Puistossa oli Pekalle tuttuja poikia pelaamassa pesäpalloa. ”Luuletko että he antaisivat minun pelata”, Pekka mietti. Isä tiesi, etteivät useimmat pojista haluaisi Pekkaa joukkueeseensa, mutta jos Pekka saisi pelata, se antaisi hänelle kaivatun tunteen kuulumisesta joukkoon.

Isä kysyi yhdeltä pojista, saisiko Pekka tulla mukaan. Poika katsoi ympärilleen nähdäkseen, mitä mieltä hänen joukkuetoverinsa olivat, mutta kukaan ei sanonut mitään. Niinpä poika teki päätöksen: ”No, me ollaan kuusi juoksua häviöllä. Pekka voi tulla meidän joukkueeseen.”

Pekan joukkue onnistui saamaan muutaman juoksun lisää ja kohta oltiin enää yksi juoksu tappiolla. Olisi Pekan vuoro tulla lyömään, mutta pesillä oli ajolähtö. Antaisiko joukkue Pekalle lyöntivuoron, jolloin he menettäisivät mahdollisuutensa voittoon?

Pekka laittoi räpylän käteensä ja pelasi takakentällä. Vaikka yhtään palloa ei lentänyt siihen suuntaan, Pekka oli onnessaan, kun sai olla mukana. Pekan joukkue onnistui saamaan muutaman juoksun lisää ja kohta oltiin enää yksi juoksu tappiolla. Olisi Pekan vuoro tulla lyömään, mutta pesillä oli ajolähtö. Antaisiko joukkue Pekalle lyöntivuoron, jolloin he menettäisivät mahdollisuutensa voittoon? Yllättävää kyllä, maila annettiin Pekalle. Kaikki tiesivät, että kunnon lyönti olisi mahdottomuus, sillä Pekka ei osannut edes pidellä mailaa oikein.

Syöttäjä astui pari askelta lähemmäs syöttääkseen Pekalle niin helpon pallon kuin ikinä osasi. Pekka onnistui hipaisemaan palloa, ja se töpsähti maahan syöttäjän lähelle. Syöttäjä olisi voinut helposti polttaa Pekan, mutta hän heittikin pallon kauas kentän laitaan. ”Juokse ykköspesälle”, kaikki huusivat. Kun laidalla ollut pelaaja sai pallon kiinni, hän olisi voinut heittää sen suoraan kakkospesälle, mutta hän heitti pallon korkeassa kaaressa pesän yli. ”Pekka, juokse kakkospesälle!” Muutaman ”epäonnistuneen” heiton jälkeen Pekka juoksi kotipesään ja hänelle hurrattiin sankarina.

Tuona päivänä pojat toivat Jumalan rakkautta maan päälle. Tee sinä samoin.

Tuomas Annola