Kesä ja kärpäset, nuorisonohjaaja on kesälomalla ja nuortenillat kesätauolla ja seurakuntakaverit jossain lomaa viettämässä. Eiköhän olisi hyvä itsekin pitää vähän ansaittua lomaa seurakuntakuvioista ja raamatunlukemisesta, niin sitten jaksaa taas kesän jälkeen uusin innoin olla ahkera uskovainen? Lepää nyt, uskoni, ja herää taas parin kuukauden kuluttua elokuussa uuteen liekkiin, lepää nyt.
Uskon lahja tarvitsee hoitoa
Usko ei ole geeneissämme perintönä kulkeva ominaisuus, eikä se ole myöskään oman sisäisen elämämme kehittämisen tulos. Usko ei ole lähtöisin ihmisestä, vaan se on Jumalan lahja, jonka hän antaa sanansa välityksellä. Paavali kirjoittaa kirjeessään Roomalaisille: ”Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana” (Room. 10:17).
Koska usko ei ole meistä lähtöisin, emme myöskään pysty itse säilyttämään sitä, vaan lahjan antaja pitää huolta uskon pysymisestä ja kasvamisesta. Siksi ensimmäisistä kristityistä sanotaan näin: ”Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat. … Joka päivä he uskollisesti kokoontuivat temppeliin, ja kodeissaan he yhdessä mursivat leipää ja aterioivat riemullisin ja vilpittömin mielin” (Ap. t. 2:42, 46).
Kristityt ymmärsivät olevansa täysin riippuvaisia Jumalan hoidosta, ja siksi he kokoontuivat usein – jopa päivittäin – kuulemaan Jumalan sanaa, rukoilemaan yhdessä ja viettämään Jeesuksen asettamaa ehtoollista. Uskosta ei haluttu eikä voitu pitää yhtään vapaapäivää. Haluttiin elää lähellä Jeesusta, koska hän oli antanut synnit anteeksi ja uuden elämän. Ensimmäisten kristittyjen elämää on kuvattu Raamatussa, jotta me ottaisimme oppia heidän esimerkistään.
Jumalan sana on hengellinen ruoka
Ajattelitko pitää kesällä lomaa syömisestä ja juomisesta? Olethan koko vuoden ajan syönyt joka päivä useammankin kerran. Eikö siitäkin voisi kesällä pitää pientä taukoa ja aloittaa syömisen ja juomisen uudestaan kesän jälkeen? Miten hullu ajatus! Mutta yhtä hullu ajatus on se, että hengellisen ruoan nauttimisesta voisi pitää lomaa. Myös hengelliseen nälkään voi kuolla, nimittäin kuolla hengellisesti. Uskon voi menettää.
Jeesus sanoo: ”On kirjoitettu: ‘Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta’” (Matt. 4:4). Jumalan sanan hengellistä ruokaa me tarvitsemme, jotta uskomme säilyisi ja kasvaisi ja jotta eläisimme. Nuortenilloissa ja raamattupiireissä on pöytä katettu valmiiksi. Ei tarvitse kuin mennä paikalle ja pitää korvat avoinna, ja Jumalan sana ravitsee ja hoitaa.
Kesällä asia voi olla toisin. Ei ole valmiiksi katettua pöytää, vaan täytyy itse mennä jääkaapille ja hakea sieltä syötävää. Raamattu on hengellisen ruoan runsas jääkaappi ja ruokavarasto. Älä anna sen jäädä kiinni kirjahyllyyn vaan avaa, lue ja syö. Aikamoinen typerys on se, joka nääntyy nälkään täyden jääkaapin eteen vain siksi, ettei jaksa tai viitsi itse avata kaapin ovea. Voisitko ottaa tämän kesän tavoitteeksi lukea läpi vaikkapa koko Uuden testamentin?
Jokaviikkoinen juhla-ateria
Vaikka nuorteniltoja ei kesällä olisikaan, on joka seurakunnassa kuitenkin joka sunnuntai ateria katettuna, vieläpä juhla-ateria. Ensimmäisten kristittyjen elämässä oli uskonelämän hoitamisen kannalta neljä tärkeää asiaa: apostolien opetus, eli Jumalan sana, keskinäinen yhteys, yhteinen rukous sekä leivän murtaminen eli ehtoollinen. Nämä neljä toteutuvat seurakunnan ehtoollisjumalanpalveluksessa. Siksi kannattaa kesälläkin laittaa kello sunnuntaiaamuna soimaan ja mennä jumalanpalvelukseen.
Ja vaikka jumalanpalvelus ei tuottaisikaan upeita fiiliksiä, ja vaikka siellä ei tapaisikaan seurakuntakavereita, jotka ovat mökillä satojen kilometrien päässä, kohtaa jumalanpalveluksessa kuitenkin kaikkein tärkeimmän: Kristuksen.
Kristus on Jumalan sanassa, ja puhuu siinä sinulle, ja Paavali kirjoittaa ehtoollisleivästä ja -viinistä: ”Eikö malja, jonka me siunaamme, ole yhteys Kristuksen vereen? Ja eikö leipä, jonka me murramme, ole yhteys Kristuksen ruumiiseen?” (1. Kor. 10:16). Ehtoollisessa Jeesus tulee niin lähelle meitä, että saamme suussamme maistaa hänen ruumiinsa ja verensä, ja sitten hän sanoo: ”Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä” (Joh. 6:56). Tätä me tarvitsemme usein, myös kesällä.
Ei lomaa uskosta vaan aikaa seurustella Jumalan kanssa
Mitäpä jos ajattelisitkin kesäloman olevan ennen kaikkea hyvää aikaa keskittyä uskonelämän hoitamiseen, kun koulu ja läksyt eivät vie suurta osaa ajasta. Jospa tänä kesänä käyttäisitkin aikaa syventymiseen Raamatun aarteisiin ja oppisit tuntemaan paremmin Jumalaasi ja Vapahtajaasi. Lopulta ihmisen sydän saa suurimman tyydytyksen ja parhaan levon, kun saa seurustella Luojansa ja Vapahtajansa kanssa ja saa oppia tuntemaan häntä.
Teksti: Ville Auvinen, kuva: Anna Bergut/123RF.com
Alkuperäinen artikkeli Nuotta 7/2014
Kirjoittaja on Suomen teologisen instituutiin pääsihteeri
Paras tapa lukea Nuottaa on tilata se paperilehtenä suoraan kotiin! Tilaa nyt Nuotta kätevästi tilauspalvelustamme!