Kaste, ehtoollinen, sakramentit – mitä ne oikein ovat ja miksi niitä tarvitaan? Eikö seurakuntaan voi kuulua ihan vain uskomalla? Ja miksi ehtoollisen pitäisi olla kaiken keskus? Isoja asioita kun käsitellään, kannattaa lähteä liikkeelle kaukaa, että näkee suuret kokonaisuudet.
Selät vastakkain
Kun kristinuskon isoa kuvaa haetaan, on syytä lähteä liikkeelle aivan alusta. Raamattu kertoo, miten Jumala loi ihmisen elämään yhteydessään. Ihminen kuitenkin valitsi synnin ja käänsi selkänsä Jumalalle.
Sen jälkeen ihminen on erossa Jumalasta: Roomalaiskirjeen ensimmäinen luku kertoo, miten ihminen on hylännyt Jumalan ja Jumala on hylännyt ihmisen elämään synnissään. Juuri sitä varten maailma on sellainen paikka, mikä se on: Täällä vihataan ja tapetaan, petetään ja rikotaan avioliitot ja kaiken keskellä ihminen itkee pimeydessä.
Kyse ei ole siitä, että yksi ihminen on syntisempi kuin toinen vaan koko ihmislaji on erossa Jumalasta. Juuri siksi myös jokainen kerran kuolee, sillä synnin palkka on kuolema.
Tästä näkökulmasta katsottuna tilanne on aivan lohduton: Kukaan ei voi löytää Jumalaa, koska kukaan ei osaa enää edes hakea oikeasta paikasta ja Jumala on kääntänyt selkänsä ihmiskunnalle.
Maailman valo
Aivan uusi valo ilmaantui maailmaan, kun Jumala lähestyi syntiinlangennutta maailmaa ja syntyi itse ihmiseksi. Hän otti syntisen ihmisen osan ja otti kantaakseen koko maailman synnin.
Kun Kristus kuoli Golgatalla, Jumalan rakkauden valo tulvi pimeään ja kylmään maailmaan,. Ei ole yhtä ainutta ihmistä, jota tämä Jumalan teko ei olisi koskettanut. Nyt Jumala on kääntynyt syntistä ihmiskuntaa kohti ja armahtanut sitä: Kaikki meidän syntimme on annettu anteeksi.
Ja nyt se iso kysymys – millä tavalla se armahdus, joka on tällä tavalla koskettanut koko maailmaa, tulee juuri sinun osaksesi? Juuri tässä kohdassa aletaan puhua kasteesta ja ehtoollisesta, eli sakramenteista.
Suuri tehtävä
Haudasta noussut ja elämää säteilevä Ylösnoussut otti eteensä apostolit ja antoi heille yksinkertaisen käskyn: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Matt. 28:18–20.)
Hän siis antoi tehtävän viedä evankeliumi kaikkialle maailmaan. Kristuksen Kirkko ei ole tyytyväinen ennen kuin joka ainoa ihminen tässä maailmassa kumartaa Ristiinnaulittua ja on löytänyt rauhan hänessä.
Hän asetti kasteen välineeksi, jolla ihmisistä tehdään hänen opetuslapsiaan ja samalla hän sääti sen Jumalan valtakunnan oveksi. Juuri tällä tavalla se Jumalan rakkaus, joka kohdistuu koko maailmaan, on tullut tai tulee juuri sinun osaksesi. Siksi kaste on asia, josta ei tingitä: Jos vain meistä riippuu ja mahdollista on, kasteelle tullaan tai kannetaan niin pian kuin mahdollista.
Monta kaunista kuvaa
Raamattu käyttää kasteesta useita kauniita kuvia. Siinä ihminen puetaan Kristukseen (Gal. 3:26–27). Siinä tullaan Kristus-ruumiin jäseneksi (1. Kor. 12:12–13). Siinä saadaan lahjaksi elämä eli synnytään uudelleen (Joh. 3:5; Tit. 3:3–7). Siinä yhdistytään Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen, ja siinä sitoudutaan myös elinikäiseen taisteluun syntiä vastaan (Room. 6).
Kasteessa on enemmän, paljon enemmän kuin silmämme näkee. Se liittää Kristuksen valtakuntaan, tekee Jumalan lapseksi ja sitoo rakkaan Herramme tielle. Siinä on lepo ja turva silloin, kun oma sydän melttoaa ja saarnaa omiaan: Kun minä en voi luottaa itseeni, luotan Jumalan tekoon ja se on aina varma ja luja. Kaste on lahja, jossa riittää tutkimista.
Entä ehtoollinen?
Vain muutama sana ehtoollisesta mahtuu tähän yhteyteen. Se on Kristuksen asettama armon ja anteeksiantamuksen ateria. Kristus oli rikas, mutta tuli meidän tähtemme köyhäksi. Hänellä oli vain henkensä, ruumiinsa ja verensä. Henkensä hän antoi meidän syntiemme tähden. Ruumiinsa ja verensä hän antaa pöydässään syntiselle ihmiselle ja niiden mukana oman lupauksensa mukaan anteeksi kaikki synnit. Matteuksen evankeliumissa kerrotaan näin:
”Aterian aikana Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ‘Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini.’ Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: ‘Juokaa tästä, te kaikki. Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi ‘.” (Matt. 26:2–28.)
Messu toisensa jälkeen me Jumalan omat tulemme Herramme eteen syntisinä. Polvistumme hänen palveltavikseen. Syntimme jätämme Jumalalle ja muistamme hänen lupauksensa: ”Kaikki meidän syntimme sinä heität meren syvyyteen.” (Miika 7:19.)
Ehtoollinen on juhla, jossa syntiset liittyvät taivaassa perillä olevien Jumalan omien joukkoon. Kaikista kansoista, kaikista heimoista, kaikista kielistä kaikuu kiitos Pyhälle, ja siihen yhtyvät taivas ja maa ja Jumalan enkelit. Jumalan on kunnia iankaikkisesti, ja pyhä ehtoollinen antaa meidän jo ennakoida tätä juhlaa.
Alkuperäinen artikkeli Nuotta 9-10/2014
Teksti Erkki Koskenniemi
Kirjoittaja on Sleyn pastori
Kuva Suzanne Tucker/123rf.com
Paras tapa lukea Nuottaa on tilata se suoraan kotiin. Tilaa nyt Nuotta tilauspalvelussamme!