Joulun ihme – Jumala syntyi ihmiseksi


Mitä merkitsee se, että Jumala syntyi ihmiseksi? Asiaa Nuotan lukijoille valottaa Antti Laato.

Tietokoneen aikakaudella olemme oppineet ymmärtämään, miten tietyillä ohjelmilla tehtyjä tiedostoja voidaan muuntaa (konvertoida) toisiin ohjelmiin soveltuviksi tiedostoiksi. Kristillisen uskon ilmaisu on vuosisataisen historiansa aikana joutunut samalla tavalla muuntumaan. Tällä en tarkoita sitä, että kristillinen sanoma olisi muuttunut, vaan sitä, että se on jouduttu esittämään toisessa muodossa, jotta kyettäisiin kohtaamaan uudet ajan haasteet. Joulun ihme, joka todistaa meille käsittämätöntä asiaa ”Jumala syntyi ihmiseksi”, on joutunut erityisesti ajan kuluessa kohtaamaan uusia haasteita.

Alkujaan juutalainen evankeliumi Jumalan syntyminen ihmiseksi (= inkarnaatio) on salaisuus, jota ei kristinuskossa ole koskaan pyritty tyhjentävästi selittämään (1. Tim. 3: 16). Mutta inkarnaatio oli helposti väärin ymmärrettävissä. Alkuseurakunnassa tämä salaisuus pyrittiin ilmaisemaan VT:n tekstien avulla. Silloin ei pyritty loogiseen tarkkuuteen, vaan antamaan kuva ja aavistus siitä suuresta ihmeestä, jonka Jumala on voimallaan tehnyt todeksi.

Yksi tärkeimpiä VT:n tekstejä oli Sananlaskut 8: 22–31. Siinä puhutaan Jumalan persoonallisesta viisaudesta, joka on syntynyt iankaikkisuudessa ja asetettu kunniapaikalle Jumalan rinnalle. Vaikka jae 22 usein käännetään siten, että Herra ”loi” Viisauden aikojen alussa, voidaan kyseinen heprean verbi ymmärtää myös siten, että Jumala ”hankki” Viisauden työtoverikseen ennen aikojen alkua. Sananlaskut 8:n mukaan Jumalan avustajana luomisessa on toiminut hänen persoonallinen Viisautensa.

On vaikea kuvitella, että Jumala olisi koskaan ollut olemassa ilman viisauttaan. Siksi tämä teksti avasi ihmeellisen salaisuuden: Jumala ja hänen Viisautensa ovat yksi, ja kuitenkin puhutaan kahdesta persoonasta.

UT:n todistuksen mukaan tämä Jumalan Viisaus on syntynyt ihmiseksi. Johanneksen evankeliumin ensimmäinen luku liittyy Sananlaskujen 8. lukuun puhuessaan Jumalan Sanasta, jonka kautta maailma on saanut syntynsä. Tämä Jumalan Sana syntyi ihmiseksi. Vastaavia uskontunnustuksia on 1. Kor. 8: 6; Kol. 1: 14–18 ja Hepr. 1: 1–3.

Kristologia hahmottuu kreikkalaisen filosofian paineessa

Juutalaisella pohjalla syntynyt kristillinen todistus siirtyi kreikkalaiseen maailmaan ja kohtasi siellä uudet haasteet. Kreikkalaisessa filosofiassa Jumala miellettiin etäiseksi. Ajatus siitä, että Jumala voisi syntyä luomakuntaansa ihmiseksi oli järjenvastainen ajatus. Tämä ei kuitenkaan saanut kirkossa aikaan vastakkaisasetelmaa: usko vastaan järki. Päinvastoin se johti syvälliseen teologiseen työskentelyyn, jossa pyrittiin ymmärtämään uskon salaisuutta.

Kirkon ensimmäisten vuosisatojen aikana hahmottui vähitellen oikea tapa ilmaista uskon salaisuus: Jumala syntyi ihmiseksi. Se kiteytettiin uskontunnustuksiin. Nikean uskontunnustus on yksi merkittävimpiä maamerkkejä kristillisessä teologiassa. Siinä on talletettuna Sananlaskujen 8. luvun pohjalta nousevan juutalaisen evankeliumin salaisuus: Jumalan Poika on se, ”joka ennen aikojen alkua on Jumalasta syntynyt, Valo Valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt, ei luotu, ja joka on samaa olemusta kuin Isä, ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä”. Ja edelleen tässä uskontunnustuksessa julistetaan, että Jumalan Poika syntyi ihmiseksi meidän pelastuksemme tähden.

Anselm Canterburylainen

Noin tuhat vuotta Jeesuksen maanpäällisen vaelluksen jälkeen Englannissa vaikutti teologi nimeltä Anselm Canterburylainen (1033-1109). Hän on kirjoittanut kristikunnalle teologisen helmen Miksi Jumala syntyi ihmiseksi, jossa hän selittää joulun ihmeen salaisuutta.

Anselm ei aseta järkeä ja uskoa vastakkain. Uskon kohde ei ole järjellä selitettävissä, mutta apostolien ja profeettojen välittämää uskon todistusta voidaan pyrkiä ymmärtämään paremmin. Anselmin mukaan Jumalan tuli syntyä ihmiseksi voidakseen sovittaa ihmiskunnan synnit omalla kuolemallaan. Millään muulla tavalla ei Jumala olisi voinut ihmiskuntaa pelastaa.

Modernin eksegetiikan luomat haasteet

Kun lisäämme noin tuhat vuotta Anselmin syntymäaikaan, päädymme lopulta meidän aikaamme. Olemme taas uusien kysymysten äärellä tänä päivänä.

Tärkein haaste nykyään lienee Jeesuksen syntymään liittyvät historialliset yksityiskohdat ja hänen syntymästään kertovien profetioiden tulkinta. Tänäkin päivänä pätee sama perussääntö kuin menneillä vuosisadoilla. Uskon kohteen salaisuutta ei inhimillisillä ratkaisumalleilla kyetä saavuttamaan. Mutta voimme oppia ymmärtämään paremmin uskon salaisuutta.

Jouluaamuna menemme kirkkoon ja kuuntelemme siellä Jesajan profetian sanaa: ”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon.” (Jes. 9: 1.) Jumalanpalvelukseen osallistujat kokevat varmasti tämän tekstin koskettavana. Ulkona on pimeää, kynttilät valaisevat kirkkotilan. Ja profetian teksti jatkuu lisäten valoa jouluaamun pimeyteen: ”Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille.” (Jes. 9: 5.)

Mutta millainen oli se historiallinen tilanne, jossa tämä Jesajan profetia lausuttiin yli 2700 vuotta sitten? Tähän haasteeseen poraudumme nyt!

Jouluaamun profetia

Tekstin taustalla on Assyrian kuninkaan Tiglat-Pileser III:n (745–727eKr.) hyökkäys Israelin kuningaskuntaan. Israel oli menettänyt suuren osan alueistaan Assyrialle. Kansan ylle oli laskeutunut pimeys: moni oli joutunut pakolaisena lähtemään pois kodistaan tai viety väkisin kauas pakkosiirtolaisuuteen. Maahan jäljelle jääneet joutuivat huolehtimaan siitä, että Assyrian kuninkaalle maksetaan joka vuosi suuri vero.

Jesaja ennustaa, että ahdistuksessa elävällä kansalla on toivo. Daavidin sukuun on syntynyt pieni lapsi, josta tulee kuningas. Tämä uusi kuningas tulee vapauttamaan kansan orjuuden ikeestä ja tuo kaivatun rauhan ja onnen. Ahdistuksen hetkellä toivo sidotaan pieneen lapseen, jonka silmissä tuikkii tulevaisuus.

Toivo Jumalan tahdon toteuttavan prinssin syntymisestä on elänyt Israelin kansan keskuudessa Jesajan päivistä alkaen. Silloin yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus toteutuu.

Jouluevankeliumin yhteydessä Luukas on tallettanut meille näitä samoja toiveita.

Jeesuksen äiti Maria kuultuaan raskaudestaan kiittää Jumalaa: ”Hänen kätensä on tehnyt mahtavia tekoja, hän on lyönyt hajalle ne, joilla on ylpeät ajatukset sydämessään. Hän on syössyt vallanpitäjät istuimiltaan ja korottanut alhaiset. Nälkäiset hän on ruokkinut runsain määrin, mutta rikkaat hän on lähettänyt tyhjin käsin pois.” (Luuk. 1: 51 – 53.)

Johannes Kastajan isä Sakarias näkee, että pian tulee aika, jolloin Israel vapautetaan vihollisten orjuudesta: ”Me saamme pelotta palvella

häntä, vihollisistamme vapaina, pyhinä ja vanhurskaina hänen edessään kaikkina elämämme päivinä.” (Luuk. 1: 74–75.)

Sekä Marian että Sakariaan sydäntä lähellä on pieni lapsi, jonka tulevaan kohtaloon on sidottu kansan tulevaisuus. Jesajan profetian sanat kaikuvat näissä toiveissa: ”Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen.” (Luuk. 1: 32.)

Jeesus julisti rohkeasti, että rikkaiden tulee pitää huolta köyhistä. Nälkäiset ja janoiset ravitaan. Murheelliset tulevat iloisiksi. Mutta kaikki päättyi katastrofiin. Jeesus ristiinnaulittiin. Marian ja Sakarjan suuret toiveet tuon pienen lapsen mukanaan tuomasta tulevaisuudesta näyttivät lopullisesti kariutuneen, kun naulat lävistivät Jeesuksen kädet ja jalat.

Luukas kuvaa evankeliuminsa lopussa (vrt. 24: 21) pettyneitä Jeesuksen opetuslapsia kulkemassa Emmauksen tiellä: ”Me kuitenkin olimme eläneet siinä toivossa, että hän olisi se, joka vapauttaa Israelin.”

Näille opetuslapsille selviää Jeesuksen elämäntyö. Ihmisen todellisia orjuuttajia eivät olekaan valtakunnat tai toiset ihmiset. Jokainen ihminen on synnin vanki ja vaeltaa pimeydessä. Jokainen tarvitsee vapautusta synnin orjuudesta.

Usko ylösnousemukseen kirkasti opetuslapsille sen suuren tehtävän, jota varten heidät nyt lähetetään kaikkialle maailmaan: ”Kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista.” (Luuk. 24: 47.)

Antti Laato, Vanhan testamentin selitysopin professori

Kuva SXC / Benjamin Earwicker, Kuvankäsittely Tea Ikonen

Tämä artikkeli on arkistojen helmi Nuotasta 12/2007. Lue koko lehti netissä!

Muista myös, että paras tapa lukea Nuottaa on tilata lehti tilauspalvelustamme!