Sapatin päätyttyä, viikon ensimmäisen päivän koittaessa… kolmella naisella oli ongelma. Kulje mukana, niin pääset seuraamaan pääsiäistapahtumia naisnäkökulmasta. Mitä oikein tapahtui ja mikä muutti heidän elämänsä?
Kaksi päivää aikaisemmin opetuslasten rakastama ja kunnioittama mestari oli tuomittu kuolemaan, tapettu ristillä ja haudattu. Myös naiset olivat nähneet sen, seuranneet mestarinsa haudalle asti, itkeneet ja valittaneet. He eivät olleet surreet vain opettajansa kuolemaa. He olivat järkyttyneet myös siitä, että Jeesus ei ollutkaan osoittautunut siksi Messiaaksi, Israelin pelastajaksi, jota he olivat odottaneet ja jonka he olivat uskoneet hänen olevan.
Nyt naiset olivat matkalla haudalle tekemään viimeistä rakkaudenpalvelustaan herralleen. Vaikka ruumiin voitelu ei kuulunut heidän juutalaisiin tapoihinsa, he halusivat tehdä sen – heidän mieliinsä ei noussut epäilyskään siitä, etteikö Jeesuksen ruumis pysyisi haudassa.
Mutta kuinka he pääsisivät sisälle hautakammioon? Kuka jaksaisi vierittää jättimäisen kiven ulos urastaan haudan suulta?
Mikä yllätys naisille olikaan, kun he haudalle saapuessaan näkivät kiven syrjään vieritettynä. Iloinen hämmästys vaihtui tosin nopeasti pelästykseen, kun he huomasivat kaksi hohtavan valkeisiin vaatteisiin pukeutunutta miestä. Missä Jeesuksen ruumis oli? Mitä ihmettä Jeesuksen haudalla oli tapahtunut?
– Älkää pelätkö, oli valkeapukuisten enkeleiden tervehdys henkeään haukkoville naisille.
– Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Hän ei ole täällä, hän on noussut kuolleista! Enkelit muistuttivat naisia siitä, miten Jeesus itse oli selittänyt kärsivänsä ja kuolevansa mutta nousevansa kolmantena päivänä kuolleista.
Kun Jumala yllättää
Haudalle kiiruhtaneiden naisten lailla meilläkin on taipumus katsoa elämää vain omasta sammakkoperspektiivistämme. Jäämme pitkäperjantaihin, etsimme eläviä kuolleiden joukosta. Unohdamme Jumalan lupaukset.
Jumala sen sijaan luo koko ajan uutta. Hänen suunnitelmansa menevät eteenpäin silloinkin, kun me luulemme tulleemme umpikujaan tai menettäneemme kaiken. Hän on uskollinen lupauksilleen. Pääsiäisenä hän yllätti kaikki voittamalla kuoleman, Saatanan ja synnin vallan tavalla, joka näytti hänen häviöltään.
Kukaan Jeesuksen seuraajista ei olettanut Jeesuksen nousevan kuolleista. Haudalta palaavat ilosanomantuojat kohtasivat surevan opetuslapsijoukon, joka ei uskonut heidän todistustaan ennen kuin itse näki tyhjän haudan ja ylösnousseen Jeesuksen. Jeesuksen kuolemaa vaatineet ylipapit ja fariseukset sen sijaan muistivat Jeesuksen puhuneen kuolleista nousemisestaan, mutta he tahtoivat varmistaa, ettei sellainen huhu pääsisi liikkeelle. Siksi he pyysivät maaherraltaan Pilatukselta aseistetun sotilasvartion hautaa vartioimaan.
Kun hauta ei pidätä
Kuolema, paketoiminen käärinliinoihin, jättimäinen kivi haudansuulla tai aseistettu vartiostokaan ei voinut pidätellä Jumalan Poikaa haudassa. Jeesuksen ylösnousemus varmisti hänen kuolleen jokaisen ihmisen syntien puolesta ja tuoneen armahduksen mahdollisuuden. Häneen kastettuina ja häneen uskovina saamme elää uutta elämää hänen kanssaan.
Jos Jumala kerran pystyi herättämään Jeesuksen kuolleista, mikä muukaan olisi hänelle mahdotonta? Kuinka pieniä sen rinnalla ovatkaan meidän pienet ja suuret ongelmamme! Pääsiäisaamun ihme takaa meille sen, että meillä on Jumalan luona puolustaja ja puolestapuhuja, ihminen ja Jumalan Poika Jeesus Kristus. Siksi voimme jättää kaikki huolemme turvallisesti Jumalan huolehdittavaksi.
Kun Jeesus ilmestyy
Yrttejään haudalle kantaneet naiset eivät tienneet, miten he onnistuisivat pääsemään käsiksi Jeesuksen ruumiiseen. Siitä huolimatta he lähtivät suorittamaan rakkaudenosoitustaan.
Oikea suunta meidänkin elämässämme on kulkea Jumalan rakkauden viitoittamaa tietä. Kun tekomme ja valintamme määräytyvät sen mukaan, miten voisimme rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistämme niin kuin itseämme, emme eksy, vaikka olisimmekin ymmärtäneet koko tilanteen väärin. Niinhän naisillekin oli käynyt – he menivät voitelemaan kuollutta ruumista mutta kohtasivatkin elävän Pelastajan!
Pääsiäisaamu haastaa meitä tutkimaan, minkä kuolleen keskeltä me etsimme Jeesusta. Elämmekö kuolleessa uskonnollisuudessa – muodoissa, kaavoissa, ihmisopeissa? Teemmekö kuoleman tekoja – tekopyhiä tai salapahoja – kuvitellen niin palvelevamme Jumalaa? Pääsiäisaamun toivo meidänkin elämässämme on siinä, että Jeesus ilmestyy juuri siellä, missä me kuljemme kuolleiden keskellä häntä etsien.
Kun Jeesus antaa tehtävän
Jeesuksen kohtaamat hämmentyneet naiset saivat Jeesukselta tehtävän mennä viemään uutista hänen ylösnousemuksestaan. Pätevyysvaatimus tuon sanoman kertomiseen ei ollut päätähuimaava: Jumalan suunnitelmien ymmärtämättömyyden, turhan huolehtimisen ja pelon lisäksi naisten ansioluetteloon kuului vain usko Jeesukseen. Yksi oli entinen riivattu, yksi roomalaisen virkamiehen vaimo – Jeesukselle he olivat saman arvoisia.
Sama tehtävä on uskottu tänäänkin jokaiselle elävän Jeesuksen kohdanneelle. Niin kuin ylösnousseen kohtaamat naiset mekin saamme aloittaa Jeesuksen naulanlävistämien jalkojen juuresta häntä palvoen ja lähteä – naisten lailla peloissammekin – täynnä iloa kertomaan hänestä niille, jotka eivät vielä tiedä hänen elävän. Omassa voimassamme meidän ei tarvitse tätä viestiä viedä, vaan Ylösnoussut on luvannut olla kanssamme joka hetki maailman loppuun asti!
Johanna Tuori
Kuva SXC
Artikkeli on arkistojen helmi Nuotasta 3/2007