Yksi toisensa jälkeen putoaa pelistä. Lopulta jäljellä on läjä rikottuja sydämiä ja pakottava tarve paeta ja jättää kaikki ikävä taakse. Kunnes yölliset petipuuhat luonnon helmassa muuttavat kaiken. Tätäkö rakkaus on?
Kertomuksessa on kipeää luvassa, on ruoan ja rakkauden nälkää. Pääset kurkistamaan läheltä rakastumista. Jopa rakkautta, joka ottaa heikomman suojiinsa. Sellaistakin on! Seurataan pientä perhettä pakosalla. Nälänhätä vei israelilaisia naapuriin, Moabiin. Ei mikään loistovalinta, ottaen huomioon kansojen välit. Mutta syötävä kutsui luokseen. Juutalaiset oli opetettu tuntemaan yksi Jumala, joka poikkesi muiden kansojen jumalista. Juutalaisilla oli Jumalalta ohjeet ja lait myös yhteiselämään. Vieraasta kansasta ja sen epäjumalista ei saisi ottaa vaikutteita; puolisoa ei ainakaan!
Mutta ihmisen ei ole hyvä olla yksin. Ei ainakaan, jos minnekään ei niin tahdo kuin syliin. Sellaiseen, mistä ei tarvitse lähteä pois. On vain löydettävä se puuttuva palanen…mutta uskaltaisiko? Tekeekö rakkaus aina kipeää?
Sä oot mun puuttuva palanen?
Noomilla meni hyvin miniöidensä kanssa, mutta perheen miehet menehtyivät. Niin hänestä tuli leski, yksinhuoltaja joka oli kahden lapsettoman nuoren naisen elättäjä. Naisten välille kasvoi kiintymys, joka testattiin vaikeuksissa.
Kun kotiinpaluun aika tuli, Noomi aikoi selvitä jatkosta yksin. Mutta Ruut tunnusti tälle miesvainajansa äidille yllättäen tunteensa.
Mistä Ruutin tunnustuksessa oli kyse? Ei naisten välisestä halusta olla toistensa omat. Ei kyse ole epäterveestä riippuvuudesta tai pelkästä äidinkaipuustakaan. Vaan kyse on ystävyydestä. Yhdessä oli koettu kipeitä, menty vaikean läpi. Sellaista ystävyyttä tarvitsee jokainen.
Vastoinkäymiset eivät olleet sielunvihollisen aiheuttamia. Jumala oli kaiken takana, mutta toisin kuin luultiin. Juutalaiset olettivat vaikeuksien seuraavan vääristä teoista ja valinnoista, synnistä jolla on rikottu Jumalaa vastaan. Moni meistäkin kuvittelee, että hyvästä seuraa aina hyvää, ja paha palkitaan pahalla. Elämä menee kuitenkin toisin. Jumala opetti kansalleen rakkautta vielä selvemmin, kun kuvaan astui Boas.
Otit omaksesi minut!
Herkkiä hetkiä on viimein luvassa! Boas oli sukua Ruutin miehelle. Sukulunastajana hänen piti huolehtia Ruutista, hänen omaisuudestaan ja tarpeistaan. Mutta rakkaus ehti ensin! Boas tapasi Ruutin pellolla, ja kiinnostui hänestä. Ruut ei pelännyt häntä, vaikka ihmettelikin hyvyyttä, jota koki. Seurasi yö samoissa lakanoissa – muttei kuitenkaan yhdessä, ei vielä. Ruut kuunteli Noomin neuvoja, ja antoi Boaksen hoitaa järjestelyt niin, että kaikki sujui laillisesti, eikä ketään pakotettu mihinkään.
Aikanaan avioitumisen jälkeen hänen ja Boaksen sukuun syntyi oma poika, viimein kuningas Daavid, lopulta Jeesus. Jumala osoitti rakkautensa kansaansa, mutta myös muita kansoja kohtaan, kun Jeesuksen kantaäitien joukossa oli pakanakansoihin kuulunut Ruut. Boas voidaan nähdä ennakkokuvana siitä, miten Jumala hoiti lopullisesti kuntoon välit ihmisten ja itsensä kanssa.
Samoin kuin Boas otti heikon ja jätetyn Ruutin suojiinsa ja rakasti tätä, samoin Jumala lunasti langenneen maailman omakseen Jeesuksen sovituskuolemassa. Siihen maailmaan kuulumme mekin, ja aikanaan omat lapsemme. Lunastaja saa tehdä työnsä rauhassa sydämissä, sytyttää kiitosmielen ja antaa voimia elämään, ihan kuten Ruutillekin kävi.
Teksti Marjaana Kotilainen, kuva Designpics/123rf.com
Paras tapa lukea Nuottaa on tilasta se suoraan kotiin. Tilaa Nuotta nyt kätevästi itsellesi tilauspalvelusta!