Riittääkö minun uskoni, että pelastuisin ja pääsisin varmasti taivaaseen? Mikä tekee uskostani riittävän? Mistä uskossa on kysymys? Galatalaiskirje mullisti myös Lutherin Martin elämän ja hänen ajattelunsa uskosta.
Teksti Markus Korri | Kuvat Sini Rudvin ja Maksym Chornii/123rf.com
Mitä mahtoivatkaan Jeesuksen sanat tarkoittaa, kun hän sanoi, ettei hän ole tullut lakia kumoamaan, vaan täyttämään sen? Ovatko vanhan liiton käskyt enää meitä velvoittavia? Sanoohan Paavalikin Galatian seurakunnalle, ”ettei ihminen tule vanhurskaaksi (Jumalalle kelpaavaksi) tekemällä lain vaatimia tekoja vaan uskomalla Jeesukseen Kristukseen” (Gal. 2:16).
Hmm… Mitä meidän tulisi ajatella lain ja evankeliumin eli tekojen ja uskon suhteesta? On varmaan syytä tutkia, mitä muuta Paavali kirjoittaa näistä jutuista.
“Lain tehtävä on osoittaa meidän rikkomuksemme Jumalaa kohtaan, mutta myös ohjata meitä Jumalan mielen mukaiseen elämään.”
Tuntuuko, että laki orjuuttaa? Niin pitäisikin.
Jumala antoi meille lain, jotta se tekisi ihmisistä syyllisiä. Laki teki ihmisistä sen orjia. Miksi ihmeessä? Lain tehtävä ei ollut pelastaa ketään. Sen tehtävä oli osoittaa meidän syyllisyytemme. Lue, mitä Paavali kirjoitti lakihenkisyyteen ajautuneille galatalaisille Gal. 3: 19–25
Paavalin mukaan laki siis asetettiin syntiinlankeemuksen jälkeen. Sen tehtävä oli näyttää meille joka päivä uudestaan, millaista meidän Jumalasta erkaantunut tiemme on. Israelin kansa sai Jumalan lain, joka muistutti heitä rikkomuksistaan aina siihen päivään asti, jona tulisi se Israelin kansan jälkeläinen, jota Israelille annettu lupaus koski. Lain tehtävä on osoittaa meidän rikkomuksemme Jumalaa kohtaan, mutta myös ohjata meitä Jumalan mielen mukaiseen elämään.
Johannes Kastaja raivasi Jeesukselle tien julistamalla lakia ja käskemällä ihmisiä kääntymään pahoilta teiltään. Mitä Paavali mahtaa tarkoittaa sillä, että ”laki oli meidän valvojamme Kristuksen tuloon asti, jotta me sitten tulisimme vanhurskaiksi uskosta” (Gal. 3:24)?
Lain tehtävänä on siis syyttää meitä – olemme syyllisiä Jumalan tahdon ja hänen yhteytensä rikkomiseen. Laki velvoittaa meitä täyttämään sen, mutta lain täyttämisyritykset osoittautuvat mahdottomiksi. Jäämme siis yksin lain kanssa, sen orjiksi. Israelin kansan ainoaksi toivoksi jäi Jumalan lupaus tulevasta messiaasta, joka vapauttaisi kansansa sen orjuudesta.
“Meitä ei pelasta laki. Sitä kukaan ei pysty täyttämään.”
Hellitä! Usko pelastaa.
Kun Jumala oli tullut Jeesuksessa ihmiseksi, hän julisti: ”Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!” (Mark. 1:15). Jeesuksen tuoma evankeliumi tarkoitti lain orjuudesta siirtymistä Jumalan lapseksi. Lue, mitä Paavali kirjoittaa näistä jutuista Gal. 4:4–7.
Lailla ei ole siis enää orjuuttavaa sidettä meihin. Laki on edelleen voimassa, mutta ei meitä orjuuttaakseen, vaan osoittaakseen Kristukseen: hän on lain täyttänyt. Meitä ei pelasta laki. Sitä kukaan ei pysty täyttämään. Jumala, joka on lain antanut, täytti itse sen. Hän teki meistä vapaita, eikä itse asiassa vain vapaita – hän teki meistä omien lupaustensa perillisiä. Meistä tulee Abrahamin jälkeläisiä, joka alunperin Jumalan lupaukset sai.
Evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta vapauttaa kaikki, jotka vastaanottavat sen uskolla. Koska lakia ei voi eikä pystykään kukaan ihminen täyttämään, lain täyttänyt evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta otetaan vastaan ainoastaan uskomalla se todeksi. Se, joka tämän uskoo, sanoo: ”Totisesti, näin vapautumiseni tapahtui.” Nämä uskon sanat pelastavat sinut. Niillä pelastus omistetaan. Lue, kuinka Paavali varoittaa galatalaisia, jotka ovat taipuvaisia lankeamaan taas lain orjuuteen Gal. 5:1–8.
Galatian seurakunnassa oli alkanut levitä oppi, että heidän pitäisi juutalaisten tavoin ympärileikata itsensä, jotta he pelastuisivat. Paavali ojentaa ankarin sanoin galatalaisia. Hän toteaa, että ”Jampat hei, te etenitte jo hyvää vauhtia. Kuka tämän etenemisen on oikein pysäyttänyt?”
Missä galatalaiset olivat hyvää vauhtia edenneet?
Mitä Paavali mahtaa tarkoittaa sanoessaan, että ”jos annatte ympärileikata itsenne, teille ei ole Kristuksesta mitään hyötyä” (Gal. 5:2)?
Jos alamme tehdä hyviä töitä pelastuksemme vakuudeksi, ajaudumme uudelleen lain orjuuteen. Vapaa tekee hyvää vapaasti ja siksi, koska on vapautunut. Vapautettu antaa myös sen Hengen johdattaa itseään, joka hänet on vapauttanut. Tällä tavalla hän ei myöskään niin helposti ajaudu itsekkyyden valtaan vaan kilvoittelee muiden rakastamisessa ja palvelemisessa.
“Jumalan yhteydestä pois ihminen kykenee lähtemään itsekin, mutta yhteydessä hän antaa periksi Jumalalle ja hänen tahdolleen.”
Et itse saa uskoa aikaan
Teini-ikäisenä koin usein, etten pystynyt mielestäni uskomaan oikealla tavalla. Mietin jatkuvasti, uskoinko riittävästi. Tänä päivänä niin Paavalia, Augustinusta kuin Lutheriakin luettuani olen ymmärtänyt, ettei ”minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää” (Room. 7:18). Tarkoittaako tämä siis sitä, etten kykene tekemään hyvää lainkaan? Kerron, mitä tarkoitan.
Olen ymmärtänyt, että alkutilassa ihmisellä oli kyllä vapaus valita tehdä hyvää eli Jumalan tahdon mukaista, mutta hänellä oli vapaana olentona vapaus valita tehdä yhtä lailla pahaakin eli Jumalan tahtoa vastaan. Langetessaan pahaan ihminen kuitenkin kadotti yhteyden tuohon täydellisen hyvään ja pyhään Jumalaan. Hänen yhteydessään ihminen teki vain oikein. Jumalasta erossa ihminen toimi päinvastoin, sillä Jumalasta erossa ollessa ihmisessä ei ole muuta kuin kapinaa Jumalan hyvyyttä ja hänen tahtoaan kohtaan.
Koska ihminen ei voi tuossa langenneessa valita tehdä Jumalan tahdon mukaisesti, ei hän voi myöskään ilman Jumalaa valita sitä pelastavaa uskoa, joka palauttaisi yhteyden Jumalaan. Niinpä uskokin tulee ihmisen ulkopuolelta, ei hänestä itsestään. Ihminen ei siis päätä ”tulla uskoon”, vaan hänet luetaan Jumalalle kelpaavaksi, vanhurskaaksi, Jeesuksen työn tähden. Hänelle lahjoitetaan usko ilman omaa ansiotaan. Tämä kaikki on niin ihmeellistä, että järjen on tehtävä tilaa uskolle, jos ihminen mielii jatkaa tuossa uskossa, joka hänelle on lahjana annettu. Jumalan yhteydestä pois ihminen kykenee lähtemään itsekin, mutta yhteydessä hän antaa periksi Jumalalle ja hänen tahdolleen.
RUKOUS
Rakas Jumala, kiitos, että saan uskoa sillä uskolla, jonka sinä annat, eikä minun tarvitse yrittää puristaa itsestäni sitä. Se usko, jonka sinä annat, antaa minulle jokaiseen päivääni varmuuden siitä, että olen pelastettu sinun nimesi tähden. Aamen.