Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus. 1. Kor 13:13. Nuotta perehtyi paljon lainattuun Korinttilaiskirjeeseen – mitä se opettaa rakkaudesta?
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. 1. Kor 13: 4-6
Yksi tunnetuimpia ja useimmin lainattuja Raamatun kohtia on ensimmäisen korinttilaiskirjeen luku 13. Sitä luetaan häissä ja kihlajaisissa, monet kirjeet päättyvät lainauksiin tuosta rakkauden ylistyksestä ja siihen viitataan useissa puheissa. On siis syytä paneutua tarkasti tuon luvun sisältöön.
Korintti oli suuri ja vilkas kaupunki, kansainvälinen keskuspaikka. Mutta sillä oli myös kielteistä mainetta koko Rooman alueella. ”Elää korinttilaisittain” oli sanonta, joka tarkoitti hillitöntä sukupuolielämää.
Paavali perusti Korinttiin seurakunnan vuonna 52. Erilaisten aatteiden ja moraalittomuuden keskellä elävä seurakunta kohtasi kovia paineita. Paavali oli huolissaan nuorista kristityistä ja kirjoitti heille kirjeen vuonna 55. Hän aloittaa kiittämällä ja rohkaisemalla uutta seurakuntaa. Erityisesti Paavali kiittelee sen avoimuutta Pyhän Hengen toiminnalle armolahjojen kautta. Mutta Paavalilla on myös huomautettavaa: seurakunnassa oli erimielisyyksiä; jopa jakautumista eri ryhmiin sekä epäraittiutta Hengen lahjojen käytössä.
Rakkautta käsittelevä jakso, luku 13, sijoittuu armolahjoja käsittelevän opetuksen keskelle. Sen ensisijainen merkitys on siis se, että Pyhä Henki toimii rakkaudessa, seurakuntaa palvellen ja rakentaen, ja että kristittyjen tulee ojentautua saman mielenlaadun mukaan. Mutta luvun opetuksia voidaan, ja niitä tuleekin, soveltaa kaikille elämänalueille.
Paras tie
Paavali rohkaisee korinttilaisia tavoittelemaan armolahjoja (12:31 ja 14:1). Samalla hän kuitenkin tasapainottaa kehotustaan painottamalla rakkautta.
Luvun alku palauttaa korinttilaiset kunnolla maan pinnalle. Paavali lataa: vaikka seurakuntalaiset puhuisivat kielillä, profetoisivat, tuntisivat salaisuudet, siirtelisivät uskolla vuoria ja antaisivat omaisuutensa köyhille, mutta heillä ei olisi rakkautta, olisi tuo kaikki arvotonta. Jumalan Valtakunnan tärkeysjärjestys ei jää lukijalle epäselväksi: rakkaus on tärkein! Opetus on aika yllättävä. Eikö ihmeiden tapahtuminen olekaan osoitus siitä, että Jumala toimii, ja että ihminen on oikeassa suhteessa häneen? Paavalin vastaus on selvä ”ei”. Itse asiassa Jeesuskin opetti aivan samoin. Katso vaikkapa Matteuksen evankeliumista 7:22–23.
Paavali ei kuitenkaan heitä armolahjoja romukoppaan. Monissa kohdissa hän varottaa sammuttamasta Henkeä. Rakkaus ja armolahjat eivät sulje toisiaan pois, vaan ne kuuluvat yhteen. Tätä Paavali koittaa saada korinttilaisten, ja meidän, päähän.
Mitä rakkaus on?
Korintin kristittyjen ympärillä vallitsi tietty voimakas mielikuva rakkaudesta. Tuo käsitys varmasti vaikutti myös seurakuntalaisten käsitykseen rakkaudesta, koska he olivat vielä nuoria uskossaan. Rakkaus merkitsi seksuaalista kiihtymistä ja lyhytaikaista tunteellista hullaantumista. Käsitys oli siis samanlainen kuin elokuvien ja TV-sarjojen välittämä mielikuva nykyään.
Paavali lataa jälleen lukijoilleen tiukkaa tekstiä. Rakkaus on täydellistä epäitsekkyyttä. Näin voi tiivistää jakeet 4 – 6.
Hollywood ja Jumalan Valtakunta ovat törmäyskurssilla! Hollywood tarjoaa tunteiden paloa ja mielihyvää – Jumalan Valtakunta taas sitoutumista ja itsensä kieltämistä. Hollywood tarjoaa hetken ilon – Jumalan Valtakunta kestävän kalliopohjan. Hollywood tuottaa eroja ja rikkinäisyyttä – Jumalan Valtakunta tarjoaa mallin ja eväät elämän pituiselle kumppanuudelle. Valitse näistä!
Rakkaus pysyy aina
Monet asiat tulevat katoamaan ajan myötä. Kun kristitty kuoleman jälkeen pääsee Taivaaseen, ei armolahjoja enää tarvita. Vajavainen tietomme on tarpeetonta, kun arvoitukset siellä ratkeavat. Usko ja toivo muuttuvat näkemiseksi. Taivaassa ollaan perillä, eikä matkavarusteita siis tarvita.
Mutta rakkaus pysyy. Se pysyy, koska se on Jumalan ominaisuus – Jumala on rakkaus. Siksi rakkaus on niin tärkeä, siksi rakkaus on suurin.
Epäinhimillinen rakkaus
Ensimmäisen korinttilaiskirjeen luku 13 kuvaa meille täydellisen rakkauden. Rima on päätähuimaavan korkealla. Itse asiassa se on niin korkealla, ettei sinne ihminen yllä. Tarvitaan apua ylhäältä.
Kuten todettu rakkaus on Jumalan ominaisuus. Ihmisestä voi nousta ihastumista, myötätuntoa, kaveruutta ja sympatiaa. Kyynikot sanovatkin, että syvinkin rakastumisen tunne kestää enintään kaksi
vuotta. Jotta todellinen rakkaus toteutuisi ihmisen elämässä, tulee Jumalan itsensä asua ja vaikuttaa ihmisen sydämessä. Galatalaiskirje puhuukin osuvasti Pyhän Hengen hedelmästä, joista ensimmäisenä mainitaan rakkaus (Gal 5:22).
Kun annamme Hengen hallita sydäntämme, toteutuu myös todellinen rakkaus elämässämme. Täydellisiä ei meistä tule, mutta kasvun suunta on oikea. Itsekkyyden voittaessa saamme pyytää anteeksi ja jatkaa matkaa, koska Jumala ei lakkaa rakastamasta – hänhän on rakkaus.
Seppo Palonen
Tämä artikkeli on arkistojen helmi Nuotasta 3/2003. Lue koko lehti netissä!
Muista myös, että paras tapa lukea Nuottaa on tilata lehti tilauspalvelustamme!