Voisiko kulman takana odottaa jotain mahtavaa ja yllättävää. Rakkaus, opiskelupaikka, kesätyö. Se mitä kaikkein eniten kaipaan, mikä on suurinta minun elämässäni, on jatkuvasti käden ulottuvilla – mutta kiinnostaako minua SE?
Raamattu on voimalähde, joka on vuosituhansien ajan saanut ihmiset heräämään unestaan ja palamaan isoille asioille. Moni on löytänyt esimerkiksi rippiraamattunsa kirjahyllystä pölyttymästä, syttynyt sen puhuttelussa ja sitten ihmetellyt, miten on ollut niin sokea, että on etsinyt kaikista muista paikoista, muttei tästä kirjasta!
Vanhan testamentin profeetta Jeremia sai omin silmin todistaa kokonaisen kansakunnan elämässä, kuinka tämä Raamatun pölyttyminen, uudelleen löytyminen ja taas uudelleen pölyttyminen tapahtui. Ihmisten sydän Jumalaa ja lähimmäisiä kohtaan alkoi kylmetä kohti absoluuttista nollapistettä, kohti mitäänsanomatonta värittömyyttä ja välinpitämättömyyttä; juuri tähän saumaan Jumalan täytyi sytyttää profeettansa kiihkeään tuleen. Tästä syntyy vangitseva vastakohta. Jeremian kirjaa ajan kanssa lukiessa sydäntä alkaa poltella ja kovaa.
Jumalan kansa poukkoilee
Jeremia alkoi julistaa suoraan Jumalalta saamaansa sanomaa aikana, jolloin kuninkaana hallitsi Josia-niminen 22-vuotias nuori mies. Jeremia itsekin oli suurin piirtein samaa ikäluokkaa – ja nämä kaksi nuorukaista olivat sen ajan Israelin tärkeimpiä hengellisiä johtajia ja opettajia! Tuolloin elettiin 630-lukua eKr. 300 vuotta aiemmin Israel oli jakautunut kahtia pohjoiseen (Israel) ja eteläiseen (Juuda) valtakuntaan. 100 vuotta aiemmin pohjoinen valtakunta Israel oli valloitettu ja hajotettu.
Kymmenisen vuotta aiemmin, Jeremian siis jo eläessä, Juudan kuningas Josia oli lapsikuninkaana valtaan tultuaan löytänyt pappiensa avulla Raamatun pölyttymästä silloisen Jerusalemin temppelin uumenista. Kuningas Josian johdolla tapahtui uskonpuhdistus ja alkoi ennen näkemätön herätys. Väärät jumalankuvat ja kaikki synnilliset tavat lopetettiin kovalla kädellä koko maasta.
Mutta herätys hiipui yllättävän nopeasti. Seuraavat kuninkaat ja kansa heidän mukanaan luopuivat Jumalasta yhtä nopeasti kuin he olivat Josian aikana palanneet hänen luokseen. Tämä johti puolestaan ennen näkemättömään Jumalan rangaistukseen: viimein (vuonna 586 eKr.) myös eteläinen Juudan kansa valloitettiin ja tuhottiin ja Babylonian suurvalta vei tuhosta jäljelle jääneen kansan omasta maastaan pakkosiirtolaisuuteen kauas pohjoiseen ja itään.
Vaikka Jeremia kokikin Josian ajan herätykset, hän julisti sanomaansa pääosin Josian kuoleman jälkeisessä tilanteessa, jossa Raamattu oli alkanut uudestaan pölyttyä kirjahyllyssä ja kaikki muut muodikkaat asiat olivat taas huomion keskipisteenä. Ja vaikka Jumala antoi Jeremialle tehtäväksi varoittaa tulevasta rangaistuksesta, Juudan kansan tuhosta ja pakkosiirtolaisuudesta, kansaa ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Itse asiassa he pitivät Jeremiaa epäisänmaallisena maanpetturina ja Israelin Jumalan vastustajana, joka haluaa lietsoa antautumismielialaa Babylonian uhan edessä. Tästä alkaa Jeremian, alias kyynelprofeetan tarina ja sanoma.
1. Tulikivenkatkuinen sanoma
Jeremian kirja on todella intohimoista, kiivasta, palavaa ja ihan väsymätöntä tuomion julistusta synnissä eläville ihmisille. Jumalan ruoska sivaltaa yhtä lailla – ja ehkä erityisesti – sellaisia hurskastelijoita, jotka sanovat palvelevansa Jumalaa, mutta eivät oikeasti elä niin kuin ne, jotka palvelevat Herraa. Ihmiset saattoivat käydä ”kirkossa” ja kuitenkin samalla tehdä kompromisseja Raamatun antamien periaatteiden kanssa ja elää itsekästä elämää.
Jeremia repii hiuksensa pelihousunsa uudelleen ja uudelleen, mutta juuri siksi hän ei tuomitse ihmisiä kylmästi ja yläpuolelta. Hän kärsii yhdessä kansansa kanssa ja ampuu varoitusraketteja ilmaan, etteivät ihmiset jatkaisi tuhoon vievää tietään.
2. Jeremia puhui vertauksilla
Jeremialle tyypillistä olivat Jumalan antamat havaintokuvat, joilla katkeran makuista tuomion sanaa julistettiin ymmärtämättömälle kansalle. Esimerkiksi ensimmäisen luvun lopussa Jeremia saa näyn mantelipuun oksasta ja kiehuvasta padasta. Mantelipuu kukkii Lähi-Idässä näyttävästi aikaisin keväällä ja on siten ensimmäisiä merkkejä kesän tulosta. Tuolla alueella kesä oli kuitenkin kuumuutensa vuoksi enemmän kielteinen asia kuin meillä Suomessa. Siksi se toimii tässä havaintokuvassa Jumalan paahtavan tuomion vertauskuvana.
Jeremian piti siis toimia mantelipuun tapaan aikaisena merkkinä lähestyvästä kuluttavasta paahteesta, jolta kukaan ei voi paeta! Samassa yhteydessä Jeremia näki myös kiehuvan padan, joka tulee pohjoisesta. Nyt meidän on jo helpompi nähdä sama viesti: Babylonia tulee ja aiheuttaa ennen näkemätöntä kauhua ja tuskaa. Se on tämä kesän paahde, josta Jeremia-niminen mantelipuun kukkiva oksa nyt alkaa varoittaa.
Jumala sanoi Jeremialle mantelipuuvertauksen selityksenä: ”Minä itse valvon, että sanani toteutuu.” Tämä vakuutus oli tarpeen kansalle siksi, että heidän oli niin mahdottoman vaikea uskoa, että Jeremian julistama tuho olisi edessä ja että heitä odottaisi Jumalan rangaistus. Toisaalta tämä vakuutus oli tarpeen Jeremialle, koska hänen oli niin vaikea uskoa, että näin nuori ja avuton ihminen voisi kestää näin paatuneen ja itsevarman kansan edessä tunnustaessaan ja puhuessaan jotakin sellaista, joka teki muiden olon epämukavaksi. Jumala rankaisisi luopioita, mutta Jeremiaa hän suojelisi. Molemmat olivat yhtä vaikeita asioita uskoa, kun katsoi sitä, miltä asiat sillä hetkellä näyttivät.
3. Koko elämä laitetaan peliin
Tällaisena ”repijänä”, ”särkijänä” ja ”pronssimuurina” toimiminen on epäkiitollista hommaa. On varmaa, ettei sille aplodeerata. Kaiken lisäksi Jeremia oli tehtävän saadessaan tosi nuori. Ei ole ihme, että hän pelkäsi ja epäröi. Tämän vuoksi ensimmäisessä luvussa Jumala vahvistaa profeettaa mahdottomaan tehtäväänsä: Jumalalle on kaikki mahdollista! Kun hän kutsuu, hän myös varustaa tehtävään.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita vaikeuksilta ja kärsimyksiltä välttymistä. Jeremia vuodattaa kyyneleitä pitkin matkaa (esim. Jer. 9:1). Hän jopa kiroaa oman syntymäpäivänsä (Jer. 20:14–18). Todellakin, vaikka Jeremia itkee kansansa kohtaloa ja haluaa sille vain parasta, hän saa tästä kiitokseksi silmitöntä vainoa. Mutta Jumalan lupaukset pitävät ja hän suojelee Jeremiaa. (esim. Jer. 11:21–23)
Kaikkien Jeremian kirjan uhkausten tarkoituksena on saada meidätkin uskomaan Jumalan suloisiin lupauksiin. Jeesus ei sovittanut ainoastaan omien aikalaistensa syntejä, vaan myös meidän ajan ihmisten ja myös Jeremian ajan ihmisten synnit!
Teksti: Aleksi Kuokkanen
Kuva: Henni-Säde Kopperi
Paras tapa lukea Nuottaa on tilata se suoraan kotiin. Tilaa tästä uudistunut Nuotta kätevästi itsellesi tai lahjaksi!