Itsetunto on tärkeä juttu ihmisen elämässä. Olisi mukavaa omistaa vahva itsetunto. Silloin selvittäisi vaikka minkä tilanteen. Ollapa yhtä kova kaveri kuin joku Mooses, jolla oli pokeria vaatia oma kansa vapaaksi vaikka vastassa oli itse Egyptin faarao.
Mutta mitä se itsetunto oikeastaan tarkoittaa? Pitäisi varmaan tietää, mistä siinä on kysymys, jotta voisi saada hyvän sellaisen.
Realismia kehiin
Itsetunto liittyy siihen, mitä minä ajattelen itsestäni ihmisenä. Meillä on jokaisella tapa arvioida itseämme ikään kuin peilistä. Katselenko omakuvaani realistisesti vai olenko kenties liian ankara itselleni?
Muita ei ehkä yhtä syvästi haittaa, vaikka hiukseni rasvoittuvat. Minulle se saattaa luoda mielikuvan jostakin erityisestä fysiologisesta ongelmasta. Saatan pitää itseäni vastenmielisenä porsaana. Jos ajattelen näin, ongelma ei ole hiuksissani, vaan tavassani syyttää kaikesta omaa olemustani. Pelkkä hiusten pesu ja karvahatun säännöllinen tuulettaminen riittäisi.
Hyvään itsetuntoon liittyy terve itsetuntemus. Kaikki asiat eivät ole oikeasti niin vakavia kuin ajattelen. Olen ihan ok ja oikeasti myös hyvä joissakin jutuissa. Toki jollakin elämän osa-alueella voi olla vähän parannettavaa, mutta se ei syö ihmisarvoani. Tämän kaiken keskellä voin ihan hyvin myös arvostaa itseäni.
En kuitenkaan arvosta itseäni vain siksi, että minussa on tiettyjä kiistattomia hyviä puolia. Arvostan itseäni erityisesti siksi, että olen Jumalan luoma. En ole syntynyt tänne sattumalta. Elämälläni on tarkoitus ja Jumala rakastaa minua. Hän on osoittanut arvoni maksamalla minusta kalliin hinnan. Taivaan Isä on antanut Poikansa Jeesuksen minun takiani. Nämä ovat hyvän itsetunnon peruspalikoita.
Mutta voisiko minulla olla vähän parempi kuin vain hyvä itsetunto? Voisinko olla niin vahva, että kykenisin Mooseksen tavoin seisomaan kenen edessä tahansa omana itsenäni?
Luuserin tie sankariksi
Mooses on Raamatun voimahahmo. Hän on ilmiselvä sankari. Kun Mooseksen elämää arvioi itsetunnon näkökulmasta, hänen elämästään voi löytää monia erilaisia vaiheita.
1. Tietyissä tilanteissa Mooses on toiminut hyvin rohkeasti, itse asiassa jopa tyhmänrohkeasti.
Kerran Mooses huomaisi, että erästä hänen kansansa edustajaa hakattiin julmasti. Hakkaaja oli joku kurja egyptiläinen orjanpiiskuri. Mooses päätti tehdä jotakin rajua oman kansansa auttamiseksi ja tappoi egyptiläisen miehen. Tuolloin Mooseksen itsetunto oli huipussaan. Hän ajatteli, että kaikki ymmärtävät hänet kansansa auttajaksi. Toisin kuitenkin kävi ja Mooses joutui luikkimaan häntä koipien välissä pakoon (Ks. 2. Moos. 2:11–15).
2. Vastaavasti Mooseksellakin näyttää olevan muutamia ilmeisiä itsetunto-ongelmia.
Kun Mooses oli joutunut pakenemaan Egyptistä, hän menetti koko merkittävän asemansa faaraon ottopoikana. Sen seurauksena ennen niin vahva itsetunto romahti. Kun Jumala kutsuu Moosesta myöhemmin palvelukseensa, Mooseksen vahvasta itsetunnosta ei ole enää jälkeäkään. Jumala kutsuu Moosesta uudelleen kansansa vapauttajaksi, mutta Mooses yrittää kieltäytyä vetoamalla hitaaseen puheeseen ja kankeaan kieleen (2. Moos. 3–4:10).
3. Mooseksen itsetunto-ongelmat eivät kuitenkaan estäneet Jumalaa ottamasta Moosesta käyttöönsä.
Jumala auttoi Moosesta hänen murentuneen itsetuntonsa äärellä. Hän antoi rinnalle kaverin, joka auttoi Moosesta niissä asioissa, joissa Mooses oli heikoilla (2. Moos. 4:11–17). Loppujohtopäätöksenä voidaan siis todeta, että Mooses ei itse asiassa tehnytkään suuria sankaritekoja timanttisen itsetuntonsa voimalla vaan itsetunto-ongelmistaan huolimatta. Varmasti rikki mennyt itsetuntokin koki matkan varrella eheytymistä. Kun Mooses sai Jumalan avulla nähdä monia suuria ihmeitä ja vapauttaa kansansa Egyptin orjuudesta, hän vapautui samalla huonon itsetunnon orjuudesta. Näin ainakin minä uskon. Mooseksen ei enää tarvinnut ajatella olevansa pelkkä pakomatkalla oleva luuseri, vaan Jumalan nöyränä palvelijana hänkin sai kokea olevansa suuressa mukana.
Heikoissa Jumala on vahva
Tämä kertomus Mooseksesta on kova juttu meille jokaiselle itsetunto-ongelmaiselle. Meidän ihmisarvomme ei ole riippuvuussuhteessa itsetuntoomme, vaan se lepää Jumalan jo lahjoittaman arvon varassa. Jumalan valtakunnassa pieni on suurta. Juuri heikoissa Jumala on vahva (Ks. 2. Kor. 12:9).
Kristinuskossa sinun ja minun ei tarvitse lunastaa arvoani vahvan itsetunnon kautta. Lupa pienuuteen ei ole mitään lässytystä. Todellisuudessa terve itsetunto rakentuu tälle pohjalle, oman pienuuden tunnustamiselle ja Jumalan suuruuden oivaltamiselle. Mooses kulki pitkän matkan ja oppi tämän läksyn. Sivutuotteena hänestä tuli myös sankari.
Tämä raamis on julkaistu Nuotassa 3/2014. Paras tapa lukea Nuottaa on syventyä juttuihin tuoreeltaan kotiin kannetun lehden parissa. Tilaa nyt näppärästi Nuotta itsellesi tai lahjaksi kaverille tilauspalvelusta!
Alkuperäinen artikkeli Nuotta 3/2014
Teksti: Manu Ryösö, kuva: Sini Rudvin