Kenelle kellot soivat?


Heinäkuussa 1944 Suomen kohtalo näytti synkältä: Neuvostoliiton suurhyökkäys vyöryi kohti isänmaatamme.

Teksti Panu Pitkänen
Kuvituskuva Tiinamariia Heimari

Dramaattisessa radiopuheessaan presidentin puoliso Gerda Ryti kutsui kansaa rukoukseen Turun tuomiokirkon kellon lyödessä 12. Puheen innoittamana nuo keskipäivän lyönnit radioitiin päivittäisenä rukouskutsuna. Kansa kuuli kutsun, tuli yhteen ja rukoili. Suomi pelastui säilyen itsenäisenä. Nämä tapahtumat todistavat meille rukouksen voimasta. Valtavatkin vaikeudet voidaan voittaa Jumalan avulla, kun rukoilemme ja tulemme yhteen.

Tähän päivään asti Turun tuomiokirkon kellot ovat päivittäin kutsuneet radion kautta suomalaisia rukoukseen. Harva tietää kellonsoittojen historiaa, tai jos tietääkin, vastaa kutsuun rukoilla – ”kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko?” (Room. 10:14) Me kuitenkin uskomme. Pyhä Henki kutsuu meitä rukoukseen, vaikka emme kuulisikaan kellojen soittoa.

Jäähyväisrukouksessaan Jeesus rukoili seuraajiensa puolesta, ”että he kaikki olisivat yhtä.” (Joh. 17:21). Valitettavan usein meitä uskovia ei tunneta yhteydestä, pikemminkin erimielisyydestämme. Jeesuksen rukouksella yhteydestä on päämäärä: jotta maailma uskoisi Isän lähettäneen Jeesuksen. Lähetyskäskyn toteutumiseen tarvitaan yhteyttä.

100-vuotias Suomi tarvitsee rukousta yhtä kipeästi kuin aina. Elämme monien uhkakuvien ja epävarmuustekijöiden keskellä. Niihin kaikkiin on yksi yhteinen vastaus: Jeesus. Herramme tarvitsee kuitenkin avoimia sydämiä, käsiä ja jalkoja, silmiä ja korvia. Haluatko sinä olla osa rukousvastausta Jeesuksen rukoukseen, ”että he olisivat yhtä”?

Kuva Panu Pitkäsen albumi

Panu Pitkänen

Aviomies, kuuden lapsen isä sekä hengellinen sekatyömies: pastori ja Hengen uudistus kirkossamme ry.n toiminnanjohtaja