Kokeilepa kaulaasi. Melko monella meistä roikkuu kaunis korusepän tekemä risti kaulassa. Oletko koskaan miettinyt, mitä kannat ja miksi kannat?
Kannat kaulassasi tyyliteltyä pienoismallia antiikin maailman sadistisimmasta teloitusvälineestä. Roomalaiset käyttivät ristiinnaulitsemista häpeällisimpänä mahdollisena teloitustapana, ja erilaisten tyylien kirjoa rajoitti vain teloittajan sairas mielikuvitus. Ihmisiä naulittiin pää ylöspäin, alaspäin, paaluun ja seinään.
Mitä hitaampi kuolema oli tuomitulla edessä – sitä kivuliaammaksi ja ankarammaksi ristiinnaulitseminen muuttui. Pahimmillaan kuolema saattoi kestää päiviä, ja ristillä kuolinkamppailuaan käyvä ihmisraunio ei ollut kellekään terveellistä katseltavaa.
Maailman tunnetuin ristiinnaulitsemistapaus esittelee meille vain kolme tuomittua, mutta pahimmillaan Aleksandros Jannaios ristiinnauliutti 800 fariseusta kerralla.
Kuitenkin noiden kolmen – juuri pikaisesti ennen sapattia teloitetun miehen – joukossa keskimmäisenä ristinpuulla roikkui mies, joka muutti maailman. Ristillä roikkui viaton, kolmissakymmenissä oleva mies, joka ei ollut ikinä tehnyt mitään väärää. Mies, joka on ainut ihminen, jonka Jumala on hylännyt. Mies nimeltään Jeesus Kristus – juutalaisten kuningas – Jumalan ainoa Poika.
Mitä tarkoittaa kantaa ristiä kaulassaan?
Risti on pesiytynyt populaarikulttuuriin niin kovasti, että sen merkitys on hämärtynyt. Monet julkkikset kantavat ristiä vain tyylikkäänä koruna, mutta jos vilkaisemme Raamatusta, ei ristin kantaminen ole todellakaan minkä tahansa helyn heiluttelua!
Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua”(Matt. 16:??24).
Ristin kantaminen tarkoittaa sitä, että tunnustamme Jeesuksen Herraksemme ja Jumalan Pojaksi, joka kuoli syntiemme puolesta ristillä! Kun otamme tämän ristin kantaaksem-
me, tulemme seuraamaan Jeesusta.
Jeesus kutsuu meidät sille tielle! Se ei ole helppo ja se tulee sattumaan, mutta kun seuraamme Jeesusta tällä tavallista vaikeammalla tiellä, tulemme seuraamaan Jeesusta kerran taivaassa ikuisessa elämässä! Usein tämän ristin kantajan tunnuksena roikkuu kaulassa tuo pieni korusepän kaunis muistutus siitä, mitä varten me täällä olemme.
Mitä ristillä tapahtui?
Ristiinnaulitseminen oli ennen kaikkea julkinen tapa häpäistä tuomittava täydellisesti. Kuolema ristillä on hidas ja äärimmäisen tuskaa tuottava ja sen lopulta aiheuttaa useimmiten tukehtuminen. Ristiinnaulittava naulittiin ranteiden kohdalta ja nilkoista, mutta jalkojen alla oli pieni tuki seisomiselle, jolloin teloitettava pystyi kannattelemaan itseään pitkiäkin aikoja. Kun lopulta verenhukan, nestehukan ja infektioiden aiheuttaman kuumeen riuduttama ihminen ei enää jaksa kannatella itseään ja luhistuu, tukehtuu hän rintakehän litistymiseen.
Jos kuolemaa jostain syystä tahdottiin nopeuttaa, voitiin lähettää sotilas rikkomaan tuomitun sääriluut, jolloin hän ei enää millään voinut kannatella itseään ristillä. Näin tapahtui nimenomaan Jeesuksen kanssa tuomituille ryöväreille. Koska sapatti oli alkamassa, tahdottiin ruumiit pois ristiltä pyhäpäiväksi. Pilatus lähetti sotilaat rikkomaan ristiinnaulittujen sääriluut ja siten jouduttamaan heidän kuolemaansa. Jeesus oli kuitenkin kuollut poikkeuksellisen nopeasti, ja sotilaat jättivät hänen sääriluunsa katkaisematta. Jeesus oli antanut henkensä Isän käsiin. Tästä tapahtumasta meille kertoo apostoli Johannes (Joh. 19:??31–36).
Mitä ristillä tapahtui?
Jeesus oli tietoinen tehtävästään pitkään ennen kuin hänen lähimmät opetuslapsensakaan sitä suostuivat ymmärtämään. Mielettömän henkisen tuskan alla ollessaan, tietäen tarkalleen mitä hän tulisi lähiaikana käymään lävitse, Jeesus rukoili Getsemanessa Isäänsä Jumalaa:
”Isä, jos se on mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä.”(Matt. 26:??39.)
Jeesus tiesi paitsi tulevansa kuolemaan äärimmäisen tuskallisen kuoleman, hän tiesi myös olevansa suorittamassa maailmanhistorian hirveintä tehtävää. Jumalan Poika oli matkalla ristille kuollakseen koko maailman jokaisen synnin puolesta – menneen ja tulevan. Noista jokainen synti olisi jo yksin ansainnut kuolemantuomion. Jeesus tiesi, että Isä Jumala tulisi lukemaan sinä päivänä niistä jokaisen hänen syykseen ja kääntämään hänelle selkänsä.
”Eeli, eeli, lama sabaktani? – Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?” (Matt. 27:?46.)
Kun Jeesus lopulta antoi henkensä, meidän näkövinkkelimme jää aikalaisten silmiin. Emme tiedä, millaisten helvettien läpi Jeesuksen sielua kuljetettiin, mutta temppelin väliverho repesi avaten tien kaikkein pyhimpään. Jeesuksen uhri sovitti kertakaikkisesti jokaisen synnin, mitä ihmiskunta oli tehnyt ja oli tuleva tekemään. Samalla Jeesus kuollessaan toteutti ennustuksen ja suuren lupauksen suoraan Raamatun alkulehdiltä!
”Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän” (1. Moos 3:??15).
Jumalan Poika maksoi ihmiskunnan syntiinlankeemuksesta alkaneen velan. Käärme eli Saatana pisti Jeesusta kantapäähän: lyötiinhän ristillä naula halki kantapään. Mutta Jeesus voitti kuolemalla kuoleman ja Saatanan vallan.
Sinulle
Kuten Martti Luther opetti, sanomme me helposti Jeesuksen kuolleen meidän tähtemme, mutta tajuammeko todella, mitä silloin sanomme? Ajattelemme helposti Jeesuksen kuolleen Paavalin, Pietarin, seurakunnan papin sekä riparin vetäjän puolesta. Mutta tajuammeko todella, että Jeesus kuoli myös minun, joka en armoa mitenkään ansaitse, minunkin syntieni puolesta? Tajuammeko, että minun pahat ajatukseni, välinpitämättömät tekoni tai huomaamatta tekemättä jättämiseni lyötiin ristillä Jeesuksen niskaan? Jokainen minun mokani painoi Jeesuksen harteilla, ja hän todella tiesi kantavansa sitäkin.
Kun tämä aukeaa ja ymmärtää, että Jeesuksen syyksi laskettiin jokainen minun syntini – joista yhdelläkin minä olisin ansainnut helvetin – ja hän ne silti rakkaudella kantoi, voiko muuta kuin kiittää, ylistää ja elää silkasta riemusta, että Kristus on minut pelastanut.
Ja vielä kerran kiittää, sillä: ”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.” (Room. 8:?1.)
Teksti: Martti Pyykönen
Kuva SXC ba1969
Lähteet: Sleyn raamattuluennot, Wikipedia, Mannaa Jumalan lapsille
Artikkeli on arkistojen helmi Nuotasta 4/2009.