Helmi: Raamis superevankelistan opissa

Helmi: Raamis superevankelistan opissa

Miten kertoa maailman paras uutinen niille, jotka alkavat haukotella jo kuullessaan nimen Jeesus? Mistä lähteä liikkeelle, kun kuulija ei usko edes Jumalaan? Nykyaikaa vai jo Raamatussa kerrottua todellisuutta?

Kun kukaan ei uskonut

Kerran oli aika, jona Euroopassa ei ollut ainoatakaan kristittyä. Ensimmäiset Jeesukseen uskovat tulivat siirtolaisina sellaisiin metropoleihin kuin Rooma. Mutta pian myös syntyperäiset eurooppalaiset kuulivat evankeliumin. Ajattele, mitä he tiesivät kristinuskosta sitä ennen! Apostolien teoista näemme hauskojakin välähdyksiä lähetystilanteista. 

Ap.t. 14 kertoo tapauksen Lystrasta, nykyisen Turkin eteläosasta, jossa Paavalia ja Barnabasta luultiin kreikkalaisiksi jumaliksi. Paikalliset aikoivat uhrata heille, mutta he kieltäytyivät kunniasta. Pian Paavalia oltiin kivittämässä melkein hengiltä. 

Keniassa käydessäni kysyin pastori Noahilta, miten hän kertoo heimolaisilleen evankeliumin. Perinteisessä maasaiuskonnossa on lukemattomia jumalia. Mistä Noah lähtee liikkeelle? Maasailla on kuulemma kaikkia muita korkeampi ylijumala. Hänestä Noah alkaa kertoa opettaessaan, kuka Raamatun Jumala on. Noah toimii samoin kuin Paavali!

Seuraavaksi kysyin, ymmärtävätkö maasait synnin ja anteeksiantamuksen. Noah vastasi, että vierasheimoisen tappaminen ei ole vanhastaan ollut syntiä sen enempää kuin leijonan tappaminen. Myös moniavioisuus on elävä käytäntö. Viime vuosina tilanne on alkanut muuttua, kun evankeliumi on saapunut maasaiden keskuuteen. Nyt kansa kuulee, mitä Herra Jumala sanoo synnistä ja sen anteeksisaamisesta, miten hän tahtoo lähimmäistä kohdeltavan ja miten hän on asettanut avioliiton. Kun sydän uudistuu, uudistuu myös elämä.

Apostolien teoista tulimme Maasaimaan kautta omaan kotoiseen todellisuuteemme. Kun ihmiset vieraantuvat kristillisestä elämästä – vaikkapa seksuaalimoraalin alueella – he ovat ensin vieraantuneet evankeliumista. Kun se valloittaa ihmisen, alkaa kysely: miten Jumala tahtoisi minun elävän? 

Maailmat kohtaavat

Hyvin toisenlaisesta lähetystilanteesta puhutaan Ap.t. 17:ssa. Siellä Paavali ei kohtaa alkukantaista kansaa, joka palvoo Olympos-vuoren oikukkaita jumalolentoja. Nyt hän on saapunut sivistyksen keskukseen, Ateenaan. Filosofikoulut vaikuttavat ja oppineet väittelevät. Paikalliset uskonnot elävät rinnakkain idästä rantautuneiden mysteeriuskontojen kanssa. Monet naureskelevat ajatukselle yhdestä jumalasta. Ateenalaiset ovat tottuneet siihen, että uusia tuulia puhaltelee heidän kaupungissaan. Paavaliinkaan he eivät suutu, vaan kuuntelevat uteliaina. Näemme heissä paljon samaa kuin omassa ajassamme. Miten Paavali menettelee?

Ensin Paavali tutustuu ympäristöön ja ihmisten ajatuksiin. Hän kävelee kaupungilla, näkee monia alttareita ja ”joutuu kuohuksiin”. Miksi? Säälistäkö? Kiivaudesta? Vai tehtävänsä vaikeuden edessä? Emme tiedä. Mutta kuohunta on tiessään hänen kohdatessaan ihmisiä. Hän ei käy päälle, ei syytä eikä paasaa. Hän keskustelee (j. 17). Kohta häntä halutaan kuulla isommallakin joukolla. Niinpä mennään Areiopagille, missä hän saa esittää asiansa. Saamme esimerkin Paavalin puheesta ihmisille, jotka eivät tunne Vanhaa testamenttia eivätkä pidä sitä Jumalan ilmoituksena. Hän aloittaa ateenalaisten omasta elämästä. Siitä, miten he ovat ymmärtäneet elämän tarkoituksen ja sitä etsineet, ja miten heillä on kaipaus Jumalan puoleen, vaikka eivät häntä tunnekaan.

Kerran pidin aamuhartautta lastenleirillä Venäjän Karjalassa. Saliin oli kokoontunut ehkä 30 lasta. Aloitin kysymällä, kuinka moni lapsista tuntee henkilön nimeltä Jeesus. Neljä kättä nousi. Tajusin heti, etteivät lapset ikinä ymmärtäisi valmistamaani puhetta. Oli pakko alkaa siitä, mikä heille oli ennestään tuttua. Kysyin, kuinka moni on kuullut Jumalasta. Kaikki kädet nousivat.

Paavalin puheessa on sellaista, mikä saa kuulijat ajattelemaan: ei hän ihan eri planeetalta ole. Hän on jopa lukenut meidän tekstejämme. Hän on niin kuin Maata Näkyvissä -festareiden lavapuhuja, josta unelias riparilainen tajuaa: ”Ai tuokin on nähnyt sen elokuvan.”  Nyt Paavali voi siirtyä siihen, mitä varten hän on Ateenaan saakka tullut.

Jumala on tullut sinua lähelle – johtopäätös?”

…Jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties hapuillen löytäisivät hänet…” Siinä ovat Ateenan viisas ja evankeliumista vieraantunut nykysuomalainen samalla viivalla. Hapuilua ja etsimistä, mutta ei varmoja vastauksia, ei lujaa, ikuista totuutta, jonka varassa elää ja kuolla. Evankeliumi tuo jotakin kokonaan uutta meidän maailmaamme: ”Tällaista tietämättömyyttä Jumala on pitkään sietänyt, mutta nyt sen aika on ohi: hän vaatii kaikkia ihmisiä kaikkialla tekemään parannuksen… ja tuomarina on oleva mies, jonka hän on siihen tehtävään asettanut. Siitä hän on antanut kaikille takeet herättämällä hänet kuolleista.”

Evankeliumi ei ole oppitunti. Sitä voi verrata mieluumminkin hääkutsuun, sairaalan tiedonantoon tai ilmoitukseen yhteishausta. Se edellyttää toimenpiteitä. Se uskotaan ja omistetaan ja elämän suunta muuttuu – tai sitten se torjutaan.

Evankeliumi ei enää kiinnostakaan suurta osaa ateenalaisista. Paavali varmaan tiesi, missä puheen kohdassa kuulijat alkoivat miettiä, milloin tämä oikein loppuu. Silti hän jatkaa. Joku kuuntelee ja usko syntyy. Näin tänäänkin. 

Loppunäytös

Paavali ei viipynyt Ateenassa pitkään. Sinne ei tainnut syntyä edes seurakuntaa. Hän tuli Korinttiin suoraan Ateenasta: ”Kun tulin luoksenne, veljet, en julistanut Jumalan salaisuutta teille suurenmoisen puhetaidon tai viisauden keinoin… Näitte minut hyvin heikkona, hyvin arkana ja pelokkaana.” Oliko Ateena tuottanut pettymyksen? Halusiko Paavali Korintissa varmistaa, että pääasia pysyy pääasiana ja kikkailut jääkööt sivuun? Joka tapauksessa hän palauttaa meidät kaikkein tärkeimpään: ”En halunnut tietää teidän luonanne mistään muusta kuin Jeesuksesta Kristuksesta, en muusta kuin ristiinnaulitusta Kristuksesta.”

Voi olla, että meidän aikamme ei ole kiinnostunut Jeesuksesta. Voi olla, että monet kristitytkin hehkuvat ihan muista asioista kuin syntiemme takia ristiinnaulitusta Kristuksesta. Mutta vain tämä evankeliumi on Jumalan voima, joka antaa synnit anteeksi, muuttaa sydämiä ja sen myötä maailman. Paavali ei ollut superevankelista siksi, että hän teki voimatekoja tai tunsi evankelioimismetodit. Hän oli superevankelista siksi, että hän tunsi evankeliumin. Sen sisältö on ristiinnaulittu Jeesus Kristus, joka yksin on super, ylitse muiden. 

Alkuperäinen artikkeli Nuotta 3/2015

Teksti Pasi Palmu, kuva Dimitriosp/123rf.com
Kirjoittaja on Sleyn Keski-Pohjanmaan pappi 

Paras tapa lukea Nuottaa on tilata se suoraan kotiin. Tilaa nyt Nuotta itsellesi kätevästi tilauspalvelusta!

Aiheeseen liittyvää: