Miten Jumala, joka käskee ’’Älä tapa’’ voi pyytää Abrahamia tappamaan ainoan poikansa? Mistä Abrahamin ja Iisakin uhrissa on oikein kyse?
Iisakin uhraaminen (1. Moos. 22:1-17)
Jumala tahtoi koetella Abrahamia ja sanoi hänelle: ”Abraham!” Abraham vastasi: ”Tässä olen.” Ja Jumala sanoi: ”Ota mukaasi ainoa poikasi Iisak, jota rakastat, lähde Morian maahan ja uhraa hänet siellä polttouhriksi vuorella, jonka minä sinulle osoitan.”
Aamulla heti noustuaan Abraham satuloi aasin ja otti mukaansa kaksi palvelijaa sekä poikansa Iisakin. Pilkottuaan puita polttouhria varten hän lähti matkaan kohti paikkaa, jonne Jumala oli käskenyt hänen mennä.
Kolmantena päivänä Abraham näki paikan etäältä. Silloin hän sanoi palvelijoilleen: ”Jääkää tänne ja pitäkää huolta aasista, minä ja poika menemme tuonne rukoilemaan ja palaamme sitten luoksenne.” Abraham otti polttouhripuut ja antoi ne Iisakin kannettavaksi; hän itse otti tulen ja veitsen, ja sitten he jatkoivat yhdessä matkaa.
Iisak sanoi isälleen Abrahamille: ”Isä!” Ja Abraham sanoi: ”Niin, poikani?” Iisak sanoi: ”Tässä on tuli ja puut, mutta missä on karitsa polttouhriksi?” Abraham vastasi: ”Jumala katsoo kyllä itselleen karitsan polttouhriksi, poikani.” Sitten he jatkoivat yhdessä matkaa.
Kun he tulivat paikkaan, jonka Jumala oli Abrahamille osoittanut, Abraham rakensi sinne alttarin ja latoi puut paikoilleen. Sitten hän sitoi poikansa Iisakin ja pani hänet alttarille puiden päälle.
Mutta kun Abraham tarttui veitseen uhratakseen poikansa, Herran enkeli huusi hänelle taivaasta: ”Abraham, Abraham!” Abraham vastasi: ”Tässä olen.” Herran enkeli sanoi: ”Älä koske poikaan äläkä tee hänelle mitään. Nyt minä tiedän, että si-nä pelkäät ja rakastat Jumalaa, kun et kieltäytynyt uhraamasta edes ainoaa poikaasi.”
Ja kun Abraham katsoi ympärilleen, hän huomasi oinaan, joka oli sarvistaan takertunut pensaikkoon. Abraham kävi hakemassa oinaan ja uhrasi sen polttouhriksi poikansa sijasta. Abraham antoi sille paikalle nimeksi ”Herra katsoo”. Niinpä vielä tänäkin päivänä puhutaan ”Herrankatsomavuoresta”.
Herran enkeli huusi Abrahamille uudelleen taivaasta: ”Näin sanoo Herra: Koska sinä tämän teit etkä kieltänyt minulta ainoaa poikaasi, minä vannon itseni kautta, että siunaan sinua runsain määrin ja annan sinulle jälkeläisiä niin paljon, että he ovat kuin taivaan tähdet tai hiekanjyvät meren rannalla, ja sinun jälkeläisesi valloittavat vihollistensa kaupungit.”
Abraham ja Iisak kulkivat loppumatkan vuorelle kahdestaan. Iisak kantoi polttouhripuut. Kun he tulivat Jumalan osoittamaan paikkaan, Abraham alkoi rakentaa alttaria.
Alttarin rakentaminen vei jonkin aikaa. Abraham varmasti odotti ja toivoi koko ajan jotakin muuta ratkaisua. Mutta sitten alttari oli valmis. Puut olivat paikallaan. Abraham sitoi poikansa ja pani hänet puiden päälle.
Iisak ei ollut enää mikään pieni poika. Hän oli nuorukainen. Hän olisi voinut paeta tai taistella vastaan. Iisakin on täytynyt vapaaehtoisesti alistua isänsä ja Jumalan tahtoon.
Juutalainen historioitsija Josefus kertoo, että Iisak oli tuolloin 25-vuotias. On myös mahdollista, että Iisak on ollut vähän yli kolmekymmentävuotias, kuten Jeesus oli kuollessaan.
Josefus sanoo, että Abraham kertoi Iisakille Jumalan suunnitelmasta ottaa Iisak luokseen, ja Abraham tarjoutui uhriksi Iisakin tilalle. Mutta Iisak halusi alistua Jumalan päätökseen.
Esikuva Jeesuksen uhrista
Iisakin uhraaminen oli esikuva ja profetia siitä, miten ’’Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että hän antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.’’ (Joh. 3:??16.)
Tässä lienee yksi syy, miksi Jumala antoi käskyn muodossa: ’’Ota poikasi, ainokaisesi, jota rakastat’’. Jeesuksen kasteen yhteydessä Jumala ilmoitti: ’’Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.’’ (Matt. 3:???17.) Abrahamin ei oikeasti tarvinnut uhrata poikaansa. Vasta Golgatalla uhri toteutettiin.
Kertomuksessa Iisakin uhraamisesta on monia piirteitä, jotka muistuttavat evankeliumien kuvauksia Jeesuksen kärsimystiestä:
- 1) Abraham ja Iisak kulkivat loppumatkan kahden. Jeesuskin kulki loppumatkan Isän kanssa kahden ? opetuslapsetkin jättivät hänet.
- 2) Iisak kantoi itse polttouhripuut. Jeesus kantoi itse omaa ristiään.
- 3) Iisak alistui isänsä ja Jumalan tahtoon. Jeesus sanoi, että kukaan ei riistä häneltä hänen henkeään, vaan hän itse antaa sen (Joh. 10:???17?18).
- 4) Heprealaiskirjeessä sanotaan, että Abraham sai poikansa takaisin ylösnousemuksen ennusmerkkinä. Jeesus kuoli, mutta hän nousi kuolleista ja valmisti ylösnousemuksellaan meille ruumiin ylösnousemuksen.
Jumala tietää, mitä tekee
Kun Herran enkeli oli estänyt Abrahamia uhraamasta Iisakia, hän sanoi: ’’Nyt minä tiedän, että sinä pelkäät ja rakastat Jumalaa, kun et kieltäytynyt uhraamasta edes ainoaa poikaasi.’’
Herra sanoi tämän Abrahamin tähden. Hän kyllä tiesi etukäteen, mitä tulee tapahtumaan. Jumalalta ei mikään tulevaisuudenkaan asia ole salassa.
Abrahamin asenne Jumalaan oli tullut osoitetuksi siinä, että hän totteli Jumalaa. Jaakob sanoo kirjeessään, että Abrahamin teoissa hänen uskonsa tuli todeksi, se usko, josta sanotaan: ’’Abraham uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi.’’ (Jaak. 2:????21?26.)
Sijaisuhri oli ollut valmiina, vaikka Abraham ei ollut sitä aiemmin nähnyt. Kun Abraham ja Iisak kulkivat kohti uhripaikkaa, Iisak kysyi isältään, missä oli uhrikaritsa. Abraham vastasi: ’’Jumala katsoo kyllä itselleen karitsan polttouhriksi, poikani.’’
Sanoessaan tämän Abraham sanoi tietämättään valtavan totuuden. Jumala antoi oinaan uhriksi Iisakin puolesta. Jumala antoi Jeesuksen uhriksi meidän puolestamme.
Ilmestyskirjassa kerrotaan, että teurastetun Karitsan elämänkirja on kirjoitettu jo ennen maailman luomista (Ilm. 13:????8).
Jumala on siis katsonut uhrikaritsan jo ennen maailman luomista. Kun Johannes Kastaja näki Jeesuksen tulevan luokseen, hän osoitti Jeesusta ja sanoi: ’’Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!’’ (Joh. 1:??29.)
Vuorella tapahtui paljon
Abraham antoi paikalle nimeksi ’Herra näkee’, ’Herra katsoo’. Kirjoittaja lisää, etta? vielä hänen aikanaankin vuorta kutsuttiin Herrankatsomavuoreksi. Jumala oli katsonut seka? uhrin että uhripaikan.
Jumala oli käskenyt Abrahamin menna? Morian maahan vuorelle, jonka hän osoittaisi. Matkaan kului Beersebasta kolme päivää, joten todennäköisesti kyseessä? on sama Morian vuori, josta Raamattu puhuu myöhemminkin.
Toisessa Aikakirjassa kerrotaan, etta? Salomo rakensi temppelin isänsä Daavidin määräämälle paikalle, jebusilaisen Araunan puimatantereelle, Morian vuorelle, missä Herra oli ilmestynyt Daavidille (2. Aik. 3:??1).
Samalla vuorella Jerusalemissa, jonne Abraham rakensi alttarin uhratakseen poikansa ja jossa Jumala pysäytti tuhon Daavidin aikana, Jumala itse Kristuksessa sovitti maailman itsensä kanssa! (2. Kor. 5:??19, KR 38.)
Mutta ensin sinne rakennettiin temppeli, jossa vuosisatojen ajan uhrattiin valtavat määrät eläinuhreja. Sekä temppelirakennus kaikkine yksityiskohtineen että myös lukemattomat uhrit olivat esikuvia Jumalan Karitsasta, joka otti pois maailman synnit.
Kun Jeesus kuoli ristillä, kaikkein pyhimmän edessä oleva esirippu repesi kahtia ylhäältä alas merkiksi siitä, että temppelin Herra oli kuollut ja tie taivaalliseen kaikkein pyhimpään oli auki. Todellisuus oli korvannut symbolit. (Luuk. 23:???45? 46; Hepr. 9:??12, 24.)
Teksti: Pirkko Valkaman kirjasta Siunaus kaikille kansoille
Kuva: Istockphoto
Artikkeli on arkistojen helmi vuodelta 2/2010.