Syksyn kiireiden alkaessa täytyy muistaa, että Isän sylissä vietetty aika ei mene hukkaan.
Teksti Janne Kippola | Kuva Jannen albumi
Olet varmaan huomannut, että ajastasi kilpaillaan. Koulu, harrastukset, kaverit, perhe, älypuhelin. Siinä vain muutama asia, jotka vaativat ja joille haluat jakaa huomiotasi. Usko tai älä, myös aikuisilla on sama haaste. Eli helpotusta tähän en aikuisena uskalla sinulle luvata. Ihmiset sanovat usein, että olisi kiva käydä seurakunnassa, mutta ei ole aikaa. Tähän haluan tuoda näkökulman esimerkillä omasta perheestäni.
Eräänä viikonloppuna muutamia vuosia sitten meillä oli monta vaihtoehtoa, mitä tehdä. Pohdimme pitkään vaihtoehtoja, kunnes päädyimme viettämään viikonvaihteen kotona, oman perheen kesken. Emme tehneet mitään erityistä, vietimme vain kaiken ajan yhdessä. Sattui olemaan pyhäinpäivä ja lapset ehdottivat, että laitettaisiin juhlavaatteet päivälliselle – ja näin tehtiin. Sunnuntai-iltana molemmat lapsemme vaihtoivat vuorotellen vanhempien sylistä toiseen, juttelivat, nauroivat, lauloivat. Seuraavalla viikolla päiväkodissa hoitajat sanoivat joka päivä, että lapsemme ovat olleet erityisen hyvällä tuulella.
Väitän, että arjen haasteista selviämiseen paras keino on uskaltaa antaa ensin aikaa tärkeimmälle. Vai oletko koskaan Raamattua luettuasi, rukoiltuasi, seurakunnan tilaisuuteen osallistuttuasi ajatellut, että menipä tämäkin aika hukkaan? Luulen, että asia on päinvastoin. Vietettyäsi aikaa Jumalan seurassa, sinulla on voimia paljon enemmän kuin ennen sitä.
Martti Luther sanoi aikoinaan, että hänellä on jatkuvasti niin paljon velvollisuuksia, ettei voisi mitenkään selvitä niistä, jos ei käyttäisi kolmea tuntia aamuisin rukoukseen. Monestako minuutista me voisimme aloittaa? Erottaessamme hetkiä näin arjesta, teemme asioista pyhiä. Ja pyhän kosketus kasvattaa meissä hyvää hedelmää.
Janne Kippola on Raahen seurakunnan nuorisotyönohjaaja, yhden vaimon mies ja kahden lapsen isä; liikunta-agentti, futisvalmentaja ja kestävyyskuntoilija.