Olet kihloissa ja rakastettusi tulee kylään omaistensa kanssa. Mihin panostat? Rakastettusi lähellä olemiseen ja kuuntelemiseen – toisaalta siihen, että hänen porukoillaan olisi mukava olla?
Teksti Aleksi Kuokkanen
Tässä kuvitteellisessa tilanteessa tasapainoilisit varmaankin Martan ja Marian roolien välillä. Mutta et kokisi sitä mitenkään rasittavaksi tasapainoiluksi, koska tekisit kaiken siitä ilosta, että sinulle tärkeä ihminen on lähelläsi.
Mistä lepo löytyy?
Oletko samaa mieltä kanssani, että kaikkein syvin lepo elämässä löytyy rakkaussuhteesta? Jeesus on seurakunnan eli jokaisen kristityn sulhanen. Olennaista on se, että avaamme Jeesukselle oven – ja Hän haluaa tulla kylään sopivalla ja sopimattomalla ajalla! Tätä kuvataan Laulujen laulussa näin: ”Neito: Minä nukuin, mutta sydämeni valvoi. Kuulin koputusta — rakkaani tulee! Mies: Avaa ovesi, rakkaani, kalleimpani, pieni kyyhkyni, kaikkeni!” (Laul.l. 5:2) Tärkeintä on, että avaat Jeesukselle sydämesi oven.
”Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.” (Ilm. 3:20)
Martta otti Jeesuksen luokseen kotiinsa ja kestitsi hänen seuruettaan ahkerasti ruoalla ja juomalla. Kuitenkin Jeesus kutsui Marttaa uudistamaan suhteensa Häneen sydämen tasolla. Maria taas oli tuossa tilanteessa lujasti tarrautuneena Jeesukseen ja siksi myös kuunteli niin halukkaasti Hänen puhettaan. Keskeistä tässä oli varmaankin suhde Jeesukseen.
Meidän aikamme Martat
Jeesuksen vastaus Martalle kuului varmaankin sanatarkasti näin: ”Tärkeää on vain vähän, tai yksi ainoa”. Martan huolehtiminen sinänsä oli hyvä asia, mutta se meni liiallisuuksiin ja vei tilan Jumala-suhteen hoitamiselta. Martta saattoi ajatella kuulevansa riittävän hyvin Jeesuksen puhetta siinä samalla tarjoillessaan.
Toisaalta Martta saattoi ahkeroida muustakin syystä puhtaasta palvelunhalusta: sen ajan kulttuurissa oli häpeällistä, jos emännällä ja isännällä ei ollut vieraille tarjottavaa. Se taas tuotti paljon kunniaa, jos pöydät notkuivat tasokasta tarjottavaa.
Snapchat-päivitykset itsestäni tai sivuun jäämisen pelko päivän kuumimmista puheenaiheista eivät saa liikaa hallita elämäämme. Emme voi liikaa ajatella, mitä muut ihmiset ajattelevat meistä; meidän pitää olla enemmän kiinnostuneita siitä, mitä Jeesus ajattelee meistä. Emme ehkä aina voi pelkästään miellyttää muita tai antaa kaikissa tilanteissa positiivista kuvaa itsestämme. Hyvä Jumala-suhteesta tuleva itseluottamus voi joissain tilanteissa tarkoittaa rohkeutta sanoa ei, ja kulkea ”omaa tietään”.
”Emme ehkä aina voi pelkästään miellyttää muita.”
Tämä aika vaatii helposti suuren panostuksen tunnelmaan, tekniikkaan ja “swagiin”, jotta nuoret suvaitsisivat tulla paikalle sanan kuuloon. Puheet toivotaan pidettävän mahdollisimman lyhyinä, ja mieluiten hyvien konserttibiisien välissä. Saarnojen pitää olla mahdollisimman koskettavia, jotta niitä jaksaa kuunnella ja niin edelleen. Mutta mitä Jeesus mahtaisi tarkoittaa sanoessaan meille, että ”tärkeää on vain vähän, tai yksi ainoa”?
Entä Mariat?
Lepo Jeesuksessa vaatii siis työtä: samojakin Raamatun asioita pitää jatkuvasti syventää ja ”märehtiä”. Jos meitä kiinnostaa Jeesus, meitä pitäisi kiinnostaa se mitä hän haluaa sanoa meille. Uskon pinnallisuus ja lyhytjänteisyys ovat siis ”meidän aikamme Martan” vaara: hyvistäkin asioista, kuten ihmisten palvelemisesta, voi tulla este vielä paremmalle eli Jumala-suhteelle.
Mutta uskallanpa veikata, että Mariallakin oli omat vaaransa uskon elämässään. Meillä uskovilla kristityillä on myös ”Marian vaarat”. Se, että kyllä kuuntelemme raamattuopetusta ja käymme kirkossa, jaksamme istua hiljaa – mutta liian harvoin tämä sanan kuuleminen johtaa siihen, että teemme rakkauden tekoja, joita sana kehottaa meitä tekemään. (Jaak. 1:22).
”Vain elävä rakkaussuhde Jeesuksen kanssa tuottaa syvimmän levon.”
Yllättävää on se, että tällainen passiivisuus ei tuota syvintä sydämen lepoa, vaan rakkaussuhde saattaa kylmetä. Seurauksena saattaa olla enemmänkin hengellinen apatia kuin lepo. Vain elävä rakkaussuhde Jeesuksen kanssa tuottaa syvimmän levon. Sitä pidetään yllä ja vahvistetaan myös tekemällä, ei ainoastaan kuulemalla.
Marian tyyppisille syventyville ihmisille heittäisin tällaisen haasteen: voisitko jotenkin auttaa, tukea ja kehottaa niitä uskovia ”Marttoja”, jotka eivät helposti malta pysyä penkissään, kuuntelemaan raamattuopetusta nuorten tilaisuuksissa ja lukemaan Raamattua omalla ajallaan?
1. Miten kuuntelemme ja luemme Jumalan sanaa? Löydätkö itsestäsi ja yhteisöstäsi ”Marttoja”, ”Marioita” vai molempia? Mitä parannettavaa on tavoissamme ja asenteissamme?
2. ”Martoille”: Alkavatko ajatukset pyöriä lukemisen ja rukouksen aikana jossain ihan muualla? Alkavatko raamattupiirin keskustelut mennä nopeasti pois luetusta tekstistä maallisen elämän juokseviin asioihin? Mitä tälle voisi tehdä?
3. ”Marioille”: Vetäydynkö liikaa ”minun ja Jumalan” väliseen suhteeseen, ”likaamatta” käsiäni ja jalkojani raakaan tekemiseen? Annanko oman uskon olla piilossa tai …
4. …puhunko uskosta niin vaikeita, että se tuntuu ”taviksista” liian vaikealta tai opilliselta, elämälle vieraalta tms.?
5. Oletko huomannut vaaraa, että uskosta tulee joko liian tieto- tai tunnepainotteista (”Mariat”) …
6. …tai sitten pelkkää toimintaa (kirkossa käymistä tai jopa evankelioimista) ilman sydämen luottamusta Herraan (”Martat”)?
7. Missä asioissa sinun mielestäsi meillä on kiusaus miettiä liikaa imagoa ja “swagia”?
8. Oletko joskus huomannut sivuasioiden nousevan kristillisissä piireissä liian keskeiseen asemaan? Herra Jeesus, haluaisin päästä syvempään yhteyteen kanssasi. Mutta oma itsekkyyteni ja epäuskoni estää minua. Tulen siis jalkojesi juureen pyytämään anteeksi. Kiitos, että saan levätä tässä anteeksiantamuksessasi! Uudista suhteeni sinuun yhä uudelleen. Auta meitä löytämään tasapainoa kuulemisen ja tekemisen, ytimen ja sivuasioiden välillä.