Hartaus: Jeesus ja feissarit


Jeesuksen kysymys meille eroaa feissareiden kaupustelukysymyksistä.

 

teksti Samuli Luomaranta, kuva Unsplash

 

Ennen poikkeustilannetta törmäsin kaupungilla usein feissareihin. Heidän tehtävänsä on myydä ohikulkijoille jotakin tuotetta: sähköä, puhelinliittymää, lehteä, kuntosalijäsenyyttä, tai sitten he pyytävät kuukausilahjoitusta jollekin tärkeälle kohteelle. Olen luonteeltani sosiaalinen ja avoin, mutta kohdatessani feissarin menen yleensä jumiin. Feissarit ovat taitavia; he eivät yleensä kysy suoraan, että haluatko ostaa meidän operaattorin liittymän. He saattavat kysyä: ”voinko esittää sinulle kysymyksen”, ”kiinnostaako ihmisoikeudet” tai sitten heillä on vastustamaton sukulaku kädessä, jolloin on pakko pysähtyä.

 

Jokin aika sitten Tampereen Koskikeskuksessa törmäsin aivan uudenlaiseen mainosmieheen. Hän tuli minua kohti molemmat kädet ylhäällä ja sanoi terävästi: ”seis!”. Tässä kohtaa juoksin karkuun. Feissarin työ on varsin yksinkertainen: ihminen täytyy saada omasta asiasta niin vakuutetuksi, että hän avaa lompakon.

 

Suorin ja taitavin kysymyksenasettaja on Jeesus. Hän ei ole mikään markkinamies, mutta ehkä feissarit voisivat käydä joskus hänen valmennuksessaan. Toisaalta myös Jeesuksen tuote on ylivertainen verrattuna kaikkeen kaupalliseen ja katoavaan tavaraan. Mieleeni nousee usein kohta Johanneksen evankeliumista luvussa kuusi, jossa ihmiset ovat loukkaantuneet Jeesuksen puheisiin. Jäljellä ovat ne kaksitoista opetuslasta ja Jeesus osoittaa kysymyksen heille:  ”Aiotteko tekin lähteä?”. Sählääjien kuningas ja tunaroinnin mestari Pietari vastaa näin: ”Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat.”

 

Jeesus kysyy sinulta tänään samaa. Tartutko hänen tarjoamaansa täydelliseen armoon ja rakkauteen, joka on tie Taivaaseen, vai kuljetko ohi ja sanot, että nyt ei ole aikaa tällaiselle. Tartu Jeesuksen tarjoamaan tuotteeseen nyt ja joka päivä. Se on onnellinen vaihtokauppa sinulle – eikä maksa mitään!

 

 

“Sählääjien kuningas ja tunaroinnin mestari Pietari vastaa näin:”