Tuntuuko, että ympärillä tapahtuu kaikki mahdollinen Raamatussa kielletty ja Jeesuksen seuraajana eläminen tuntuu hankalalta? Daniel näyttää, miten se tehdään.
Daniel syntyi Jerusalemissa noin vuonna 623–622 eKr ylhäiseen perheeseen. Samoihin aikoihin, kun Daniel syntyi, oli Israelissa käynnissä herätys: Jerusalemin Temppelin kunnostustöiden yhteydessä löydettiin ”lain kirja”, eli Mooseksen kirjat (2. Kun. 22). Luettuaan ne kuningas Josia tajusi, miten kauas Israelin kansa oli joutunut Jumalasta väärillä teoillaan ja aloitti uskonpuhdistuksen koko Israelin kansan parissa. Voimme päätellä Danielin ja hänen perheensä olleen osa tätä herätystä ja lapsena vietetty aika puhtaan Jumalan Sanan ja rukouksen äärellä vaikuttivat Danieliin syvästi.
Nimeltä kutsuttu
Danielin ollessa nuori Babylonia valloitti Israelin ja ajan tavan mukaisesti suuri osa valloitetun kansan ylhäisöstä vietiin pakkosiirtolaiseksi valloittajamaahan. Tällä oli kaksi tarkoitusta: 1) pakkosiirtolaiset olivat panttivankeja, etteivät kotimaahan jääneet kapinoisi ja 2) pakkosiirtolaisten lapset oli tarkoitus kouluttaa uskolliseksi valloittajille. Daniel ystävineen joutui tälläiseen ”kouluun”. Babylonialaiset halusivat pakottaa Danielin omaksumaan heidän tapansa, kulttuurinsa ja uskontonsa, eli kokonaan uuden identiteetin.
Osa tätä toivottua muutosta oli, että israelilaisille nuorille annettiin babylonialaisia nimiä. Mikä merkitys sinun nimelläsi on sinulle? Joskus ehkä tosin tekisi mieli vaihtaa nimi joksikin toiseksi, mutta eikö juuri nimi kerro keitä me olemme?
Ollessani 15–18-vuotias minua kutsuttiin sukunimellä koulussa, kaveripiirissä ja seurakunnan nuorten toiminnassa. ”Kokkonen” oli paitsi sukunimeni, niin se oli lempinimi, jonka varaan rakensin naamarin, koska en uskaltanut olla Toni. ”Kokkosen” piti olla hauska ja olla osa porukkaa millä hinnalla hyvänsä. Toni hautautui jonnekin sinne alle. Olin isosena ja vasta jälkikäteen olen tajunnut, miten tärkeää oli, että seurakuntani kappalainen ei koskaan kutsunut minua ”Kokkoseksi”, vaan hän sanoi aina Toni.
Se, että emme pidä itseämme arvokkaina on epäjumalanpalvelusta. Se on Saatanan valhe, jonka tarkoitus on saada sinut unohtamaan, että olet Jumalan lapsi ja olet Hänelle niin rakas, että Kristus kuoli puolestasi.
Houkutusten edessä
Babylonian kuningas halusi ostaa Danielin uskollisuuden herkuilla ja hyvällä ruualla, mutta Daniel kieltäytyi tästä, koska ei halunnut saastuttaa itseään: ”Daniel kuitenkin päätti, ettei saastuttaisi itseään kuninkaan pöydän herkuilla ja viineillä, ja hän pyysi ylieunukilta lupaa, ettei hänen tarvitsisi sitä tehdä.” (Dan. 1:8.)
Onko vaikeaa kieltäytyä asioista, jotka saastuttavat meitä? Usein on. Danielin ja hänen ystäviensä kieltäytyminen kuninkaan herkuista merkitsi, että he joutuivat katsomaan, kun muut herkuttelivat, mutta he myös erottautuivat porukasta. Ehkä useampikin heidän ikäisensä nuori on ollut syömässä kuninkaan tarjoamia herkkuja ja naureskellut neljälle luuserille?
Poltin varusmiespalveluksessa tupakkaa. En siksi, että olisin halunnut, vaan koska kaikki muutkin tekivät niin. Lisäksi komppanian tupakkapaikka oli paras paikka olla sosiaalinen, kuulla parhaat jutut, olla osa porukkaa. Olen tehnyt elämässäni paljon pahempiakin syntejä kuin tupakan polttaminen, mutta uskon, että Jumalaa murehdutti se, miten saastutin Hänen luomansa kroppani turhaan. Jumala tuli myös surulliseksi, että minun piti etsiä hyväksyntää ja itsetunnolleni pönkitystä jostain muualta kuin Hänestä.
Synti on salakavalaa sen takia, että se ei tunnu synniltä. Kristitty saa nauttia elämän hyvistä asioista, mutta Raamattu ei kuitenkaan turhaan varoita mässäilystä tai ylensyönnistä. Mikä tahansa asia, olkoon miten hyvä tahansa, mikä menee Jumalan, lähimmäisten ja oman hyvinvoinnin edelle on paha asia.
Todellinen uskollisuus?
Danielista ja hänen ystävistään tuli virkamiehiä Babylonian kuninkaan hovissa. Kapina babylonialaisia vastaan ei olisi kannattanut, koska Herra oli päättänyt antaa babylonialaisten voittaa israelilaiset sodassa (Dan. 1:2). Vaikealta tuntuvassa tilanteessa Daniel luotti Jumalan johdatukseen ja palveli tehtävässään niin, että hän edisti ihmisten rauhaa ja hyvinvointia koko valtakunnassa, koskaan kuitenkaan menettämättä omaa identiteettiään. Tiukan paikan tullen, kun piti valita uskosta luopumisen tai kuoleman välillä, Daniel valitsi mielummin leijonanluolan (Dan. 6).
Joskus kristityt saattavat kysyä kysymyksiä kuten voiko mennä armeijaan? Mitä voi vastata biologian kokeessa, jossa kysytään evoluutiosta? Mitä jos uskonnon kokeessa edellytetään vastausta, joka on ristiriidassa Raamatun kanssa?
Danielin esimerkki auttaa tässä: kristitty voi osallistua kaikkeen sellaiseen toimintaan yhteiskunnassa, mikä edistää rauhaa ja hyvinvointia. Suomen Puolustusvoimien tavoitteena on onneksi ehkäistä kuolemaa ja väkivaltaa. Apostoli Paavali todistaa myös, että rauha ja turvallisuus yhteiskunnassa on Jumala tahto, kun Paavali opettaa Rooman seurakunnalle, että ”esivalta ei turhaan kanna miekkaa” (Room.13:4).
Varhaiset kristityt tosin kieltäytyivät sotilaspalveluksesta Rooman valtakunnassa ja sotilaat jotka tulivat uskoon, usein maksoivat siitä hengellään. Syy tähän ei ollut itse sotilaspalveluksessa, vaan koska Rooman sotilaat olivat velvollisia osallistumaan epäjumalanpalvelukseen ja kantamaan epäjumalankuvia haarniskoissaan.
Entä koulumaailmassa? Kristitty voi huoletta vastata kokeessa, mitä kokeen läpäisy vaatii. Hyvässä kokeessahan kysytään, mitä oppikirja opettaa tai sanoo. On hyvä muistaa, että koulun oppikirjatkin ovat ihmisten tekemiä, jotka ovat erehtyväisiä. Suomessa on paljon Raamattuun pitäytyviä tiedemiehiä, joiden kirjoista (esim. Tapio Puolimatkan ”Usko, Tiede ja Raamattu.” Uusi Tie, 2007) on hyötyä.
Toivo elää
Babylonian valtakunnassa oli epäjumalanpalvelusta, mutta Daniel palveli uskollisesti, pitäen kuitenkin omatuntonsa puhtaana. Daniel on esikuva kristityille ja koko kristilliselle kirkolle siitä, miten elää tässä maailmassa: palvellen, nöyryydellä, rakkaudella ja ennen kaikkea uskollisuudella Herralle. Kristityille elämä yhteiskunnassa, jonka arvot poikkeavat rajusti Raamatusta, on tuttua hommaa: esimerkiksi Kiinan kristityt elävät yhteiskunnassa joka ei ymmärrä heitä ja suorastaan vainoaa heitä, mutta silti kiinalaiset kirkot kasvavat. Kristillisen kirkon menestystä ei mitata maailman suosiolla, vaan uskollisuudella Jumalan Sanalle.
Kristityille elämä ei-uskovien parissa avaa myös mahdollisuuksia: lähetystyö on helppoa ja vaivatonta, kun ei-uskovat asuvat naapurissa! Elämällä kuninkaan hovissa Daniel sai antaa tärkeän todistuksen kuninkaalle siitä, kuka on kuninkaiden Kuningas: ”Yhä minä katselin yöllisiä näkyjä ja näin, miten taivaan pilvien keskellä tuli eräs, näöltään kuin ihminen.* Hän saapui Ikiaikaisen luo. Hänet saatettiin Ikiaikaisen eteen, ja hänelle annettiin valta, kunnia ja kuninkuus, kaikkien kansojen, kansakuntien ja kielten tuli palvella häntä. Hänen valtansa on ikuinen valta, joka ei katoa, eikä hänen kuninkuutensa koskaan häviä.” (Dan. 7:13-14.) (*”Näöltään kuin ihminen” voi kääntää myös ”Ihmisen Poika”. Vrt. Mark.13:26).
Teksti: Toni Kokkonen
Kuva: tomertu/123rf.com