Kiitos!

Kiitos!

Kiittäkää kaikesta. Tätä Jumala tahtoo teiltä, Kristuksen Jeesuksen omilta. (1. Tess. 5:18)Kun poistuin bussista tullessani koulusta, en kiittänyt kuskia. En kiittänyt kaveriani siitä, että hän odotti minua vaikka hänellä itsellään oli kiire. En kiittänyt isää, vaikka tänäkin aamuna sain aamupalan valmiina pöytään. En kiittänyt Jumalaa, vaikka saan joka päivä elää hänen armossaan. En kiittänyt, vaikka olisi pitänyt.

Sana ”kiitos” on yksi tärkeimpiä suomen kielen sanoja. Se on lyhyt, pieni sana, mutta saa aikaan hyvää oloa missä ikinä sen lausuukin. Se on ihana kuulla, mutta niin vaikea sanoa. Miksi? En tiedä itsekään. Tiedän vain sen, että elämässä on valtavasti aiheita kiittää, ja syitä tuntea kiitollisuutta. Keksin varmaankin tuhansia syitä kiittää ystäviä, perhettä, opettajia, kaupan myyjää ja bussikuskia, joten miksi en sanoisi sitä ääneen? Ja jos keksin monia syitä kiittää lähimmäisiäni, niin miksi en kiittäisi Jumalaa, jolta kaikki hyvä on saanut alkunsa? En keksi yhtäkään hyvää syytä olla kiittämättä.

Ensimmäinen kirje Tessalonikalaisille sanoo: Kiittäkää kaikesta. Siis ihan kaikestako? 

On tietysti paljon helpompaa olla kiitollinen silloin, kun aurinko paistaa, elämä hymyilee ja Jumalan läsnäolon ihan tuntee. Entä silloin kun kaikki tuntuu kaatuvan päälle, eikä rukousvastauksia kuulu? Raskainakin aikoina Raamattu kehottaa meitä kiittämään kaikesta siitä hyvästä jota olemme saaneet. Joku voisi jopa ajatella, että vaikeuksistakin voi olla kiitollinen. Kristittyinä saamme uskoa siihen, että jokaisella epäonnistumisella ja murheella on oma paikkansa Jumalan suunnitelmissa, ja vaikka se ei aina siltä tuntuisikaan, Jumalan suunnitelma on aina meidän omaksi parhaaksemme. Se mikä ei tapa, vahvistaa, sanotaan. Murheistakin voi siis löytää aihetta kiitokseen.

Raamatusta löytyy yksi esimerkki kiitollisuudesta, joka on ylitse muiden. Vaikeatajuisessa Jobin kirjassa kerrotaan miehestä, jonka elämä menee niin pahasti pieleen, kuin vain on mahdollista. Mutta mitä tekee Job? ”— Alastomana minä tulin äitini kohdusta, alastomana palaan täältä. Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi! Kaiken tämän keskellä Job ei kapinoinut Herraa vastaan eikä syyttänyt häntä.” (Job. 1:21-22) Job kiittää Jumalaa jopa niistä vaikeuksista, joita hänen osakseen on tullut. Aika ihailtava elämänasenne…

Kun siis seuraavan kerran mietit, pitäisikö sanoa kiitos, joko kaverille, äidille tai Jumalalle, niin tee se. …ja kiittäkää aina ja kaikesta Jumalaa, Isää, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä! (Ef. 5:20)
Kuva: sxc.hu / lumix2004