Joosua on VT:n unohdettuja henkilöitä, vaikka hänen merkityksensä Jumalan suunnitelmissa oli ratkaiseva. Joosua ja Jeesus ovat kaimoja. Molempien nimi hepreaksi on Jehoshua: ”Herra pelastaa.”
Kuka vei Israelin luvattuun maahan Egyptistä vapautumisen jälkeen? Useimmat varmaan vastaisivat: ”Mooses”, mutta vastaus on väärä. Mooses kyllä johdatti Israelin kansan vapauteen Egyptistä ja sen jälkeen pitkän matkan erämaan halki, mutta hän ei itse päässyt perille Jordanin toiselle puolelle siihen maahan, joka ”tulvii maitoa ja hunajaa”. Mooses sai katsella luvattua maata kaukaa vuorelta, mutta lopulta kansan vei sinne Joosua, Nunin poika. Siitä kerrotaan Joosuan kirjassa.
Viemällä kansan luvattuun maahan Joosuasta tuli Jeesuksen esikuva. Joosua tosin vei Jumalan kansan vain ajalliseen luvattuun maahan, jossa vastassa oli vieraita kansoja. Ne Israelin kansan oli Joosuan johdolla raivattava tieltä.
Jeesus vie kansansa iankaikkiseen luvattuun maahan, jossa ei tarvitse jatkuvasti sotia vihollisia vastaan, vaan jossa vallitsee ainainen rauha. Vihollinen on jo kukistettu kerran Golgatalla, ja kerran Jeesus tulee kukistamaan vihollisista viimeisen, kuoleman, lopullisesti.
Rohkean uskon esimerkki
Joosua esiintyy jo Mooseksen kirjoissa, ja hän osoittautuu uskon sankariksi. Mooses lähetti 14 tiedustelijaa luvattuun maahan, ja Joosua oli yksi heistä. Kun tiedustelijat tulivat takaisin, he kertoivat ihanasta maasta, jota asuttaa jättiläiskokoinen kansa. Kaksitoista heistä sanoi, ettei maahan kannata mennä, koska sen asukkaat tuhoaisivat Israelin kansan. Vain kaksi luotti Jumalan lupaukseen: Joosua ja Kaleb.
Kansa kuunteli enemmän niitä, jotka pelkäsivät vieraita kansoja. Kalebin ja Joosuan, jotka rohkaisivat kulkemaan Jumalan voimassa eteenpäin, he olivat valmiit kivittämään. Jumala vihastui epäuskoiseen kansaansa, ja juuri tämän epäuskon tähden israelilaiset joutuivat viettämään 40 vuotta erämaassa (lue Hepr. 3:17-19). Kerran matkaan lähteneistä yli 20-vuotiaista miehistä vain Kaleb ja Joosua pääsivät lopulta perille (lue 4. Moos. 13-14).
Joosua on meille rohkean uskon esimerkki. Meidän elämässämme käy usein niin, että omien aistiemme ja järkemme arvio on ristiriidassa Jumalan lupausten kanssa. Vastassamme on erilaisia jättiläisiä, joiden edessä koemme olevamme liian pieniä ja heikkoja. Joosua rohkaisee meitä silloinkin luottamaan Jumalaan ja hänen mahdollisuuksiinsa. Jumala on pienissä suuri ja heikoissa voimakas. Jos hän jotain lupaa, hän myös täyttää lupauksensa.
Mooseksen kaltainen profeetta
Joosua oli Mooseksen seuraaja Israelin kansan johtajana. Hän oli Jumalan lupaama Mooseksen kaltainen profeetta, jota kansan tuli kuunnella (5. Moos. 18:15-19). Jumalan lupaus suuresta profeetasta ei kuitenkaan tyhjentynyt Joosuaan, vaan taas kerran Joosua sai olla esikuva kaimastaan Jeesuksesta, vielä paljon suuremmasta profeetasta, josta Jumala itse sanoo taivaasta: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä” (Mark. 9:7).
Joosuan tehtävänä oli johtaa Israelin kansa voittoisiin sotiin niitä kansoja vastaan, jotka Jumala oli päättänyt siirtää pois oman kansansa tieltä. Joosuan kirja on värikästä kuvausta monista taisteluista (Joos. 6-12). Niissä Joosua osoittautui kelpo sotapäälliköksi. Tunnetuin Joosuan johdolla saaduista voitoista on varmaankin Jerikon kaupungin valloittaminen, kun sen muurit murtuivat Israelin kansan marssittua seitsemän päivää kaupungin ympäri, pappien puhallettua suuriin torviin ja lopulta koko kansan kohotettua sotahuudon (Joos. 6).
Joosuan suuruus ei kuitenkaan ollut hänen inhimillisessä voimassaan tai strategiataidoissaan vaan siinä, että hän oli kuuliainen Jumalan käskyille. Välillä Israelin sotajoukot kärsivät tappioitakin, ja niiden syyksi paljastui se, että joku sotilaista oli toiminut vastoin Jumalan selvää käskyä (Joos. 7). Jumalan tottelemisesta seurasi siunaus, tottelemattomuudesta kirous.
Jeesuksen veren esikuva
Joosuan kirjassa on merkillinen kertomus eräästä Jerikon kaupungissa asuneesta perheestä, joka pelastui, kun kaupunki tuhottiin ja sen muut asukkaat tapettiin. Portto Rahab oli ottanut israelilaiset vakoojat vastaan ja kätkenyt heidät, ja kiitokseksi siitä vakoojat lupasivat säästää hänen perheensä, kun kaupunki valloitetaan. Merkiksi Rahabin piti laittaa ikkunaansa punainen nauha. Siitä valloittajat tunnistaisivat hänen talonsa ja säästäisivät sen asukkaat (Joos. 2).
Punainen nauha pelasti tuholta. Samoin nelisenkymmentä vuotta aikaisemmin punainen, pääsiäislampaan verellä tehty merkki kotien ovenpielissä pelasti israelilaiset Egyptin viimeisen vitsauksen tuholta, esikoisten kuolemalta (2. Moos. 12). Punainen nauha ja verellä merkityt ovenpielet ovat molemmat esikuvia, jotka viittaavat Jeesukseen ja hänen vereensä. Kun uskomme Jeesukseen vapahtajanamme, on meidät merkitty hänen verellään ja pelastumme viimeisellä tuomiolla, jonka esikuvia niin Egyptin viimeinen vitsaus ja Jerikon tuho ovat.
Teksti Ville Auvinen, kuva freebibleimages.com
Kirjoittaja on Suomen teologisen instituutin pääsihteeri