Kuljetaanpa askel askeleelta.
Ensiksi: On synti olla antamatta anteeksi. Se on synti, jota ei Jumalan edessä kannata peitellä eikä selitellä. Miten me voisimme pitää itsellämme oikeuden vihata, kun Jumala on antanut meille niin paljon anteeksi?
Toiseksi: Viha ja katkeruus ei lähde ihmisestä nappia painamalla. Tai jos lähtee, minäkin haluan nähdä sen napin. Mutta tämä on sitä meidän syntisyyttämme – tärkeää on, että tunnustat sen Jumalalle etkä selittele. Tunnusta – mutta omista myös syntien anteeksiantamus ja armo Kristuksen veressä. Se kuuluu Sinulle, Kristuksen omaksi kastetulle, Jumalan lapselle. Katkera sydän tai ei, katso Jumalan rakkautta ja anna sen hoitaa Sinua, rakkauteen kyvytöntä.
Mitä tapahtuu? Ei heti, mutta päivä päivältä, viikko viikolta, ehkä vuosi vuodelta kipeät haavat menevät kiinni. Jonakin päivänä huomaat, ettei haava satu. Armo on hoitanut sen ehjäksi. Olet antanut anteeksi – tai et Sinä, vaan sen on vaikuttanut Jumalan armo.
Kokeile. Ole kärsivällinen, älä selittele syntisi kanssa, älä nikottele armon omistamisen kanssa. Äläkä anna itsellesi lupaa hautoa vihaa.
Siunausta
EK