Hei,
hienoa – olet kaivanut esille yhden Vanhan testamentin helmen ja sitä kannattaa ihailla. Tämä koko tapa oli nimenomaan tyypillisesti heprealainen eivätkä esimerkiksi kreikkalaisetkaan sitä ymmärtäneet. Perusidea on se, että maa ei kuulu ihmisille vaan Jumalalle, joka on jakanut sen kansalleen. Siksi säännöllisin väliajoin ikään kuin painettiin reset-nappia ja maa palautui alkuperäisille omistajilleen.
Lunastusoikeus ei koskenut ainoastaan maata vaan myös ihmisiä. Orjaksi joutunut voitiin lunastaa vapaaksi ja hän vapautui riemuvuotena. Tässä on takana sama perusajatus – Jumala ei ole luonut ketään orjaksi ja siksi ihminen palautetaan alkuperäiseen vapauteen.
Lunastusmenettely on tärkeä Uuden testamentin kannalta: Meidät on lunastettu vapaiksi Kristuksen verellä (1. Piet. 1:18) ja ostettu vapaiksi ”täydestä hinnasta” (1. Kor. 6:20).
Siunausta
Eki