Veljesten välit eivät olleet parhaat mahdolliset. Toinen vei toiselta jotain hyvin arvokasta. Toinen päätti tappaa toisen. Toinen joutui olemaan maanpaossa monta vuotta toisen takia.
Esau ja Jaakob olivat kaksoset. Esau syntyi ensin, sitten Jaakob. Ensimmäisen Mooseksen kirjan 25. luvussa kerrotaan, että isä Iisak piti varsinkin Esausta ja äiti Rebekka Jaakobista.
Esau metsästi ja teki saaliista ruokaa, jota isä mielellään söi. Jaa-kob viihtyi paremmin kotona ja varmaankin auttoi äitiään.
Mieluummin keittoa kuin perheenpääksi
Muinaisessa Israelissa perheen esikoisella, ja nimenomaan pojista vanhimmalla, oli erityinen asema ja tehtävä. Hänestä tuli perheenpää, kun isä kuoli. Hänen tuli myös toimia perheensä hengellisenä johtajana. Perhekäsitys oli laajempi kuin nykyisin, sillä perheenpään veljet, heidän vaimonsa ja lapsensa laskettiin esikoisen perheenjäseniksi.
Esikoisen oikeuksiin kuului saada kaksinkertainen määrä vanhempien omaisuudesta perheen muihin poikiin verrattuna. Tapa oli, että isä ennen kuolemaansa siunasi vanhimman pojista ja osoitti näin hänen olevan esikoisen asemassa.
Esau oli esikoinen, mutta hän ei välittänyt asemastaan. Tai ehkä häntä arvelutti vastuu, joka hänelle isän kuoltua tulisi. Oli mukavampi kulkea eläinten perässä ja vastata vain omista menemisistä.
Eräänä päivänä Esau tuli nälissään metsältä ja oli valmis antamaan esikoisen oikeudet Jaakobille, kunhan vain saisi keittoa, jota veljellä oli. Hän sai keittonsa, ja isälle ei sopimuksesta kerrottu.
Vanhaa isää petettiin
Iisak oli tullut vanhaksi ja tiesi kuolevansa pian. Oli aika siunata pojista vanhin.
Jaakob pukeutui Esauksi ? hän laittoi päälleen Esaun vaatteita ja peitti vuohien nahoilla käsivartensa ja kaulansa saadakseen ihonsa tuntumaan karskin metsästäjän iholta. Äiti teki hyvää ruokaa, jonka piti matkia Esaun valmistamaa ateriaa.
Näin petettiin vanhaa, huonosti näkevää isää. Jaakob sai isältään siunauksen, jolla isä tunnusti hänet perheen johtajaksi isän kuoltua ? vaikka isä luuli siunanneensa Esaun.
Hetkeä myöhemmin Esau tuli isän luo ja pyysi siunausta. Häntä isä ei voinut siunata, koska esikoisen asemassa saattoi olla vain yksi. Esau oli tapahtuneesta syvästi loukkaantunut ja vetosi koskettavasti isäänsä saadakseen kuitenkin tämän siunauksen, mutta tämä ei voinut sitä enää antaa.
Tuleeko sota?
Esau päätti tappaa veljensä, kunhan vanha isä kuolisi. Hän halusi kostaa vääryyden, jonka hän mielestään oli kokenut. Ehkä hän halusi myös esikoisen asemaan, josta hän aiemmin ei ollut välittänyt.
Jaakob joutui pakenemaan veljensä vihaa. Hän lähti seuduille, joilta Abraham oli aikanaan lähtenyt kohti luvattua maata. Ne ovat alueita, jotka nykyisin kuuluvat Irakiin.
Siellä aikaa kului parikymmentä vuotta. Jaakob avioitui ? hän otti vaimoikseen kaksi sisarusta ? ja rikastui. Sitten hän lähti perheensä ja palvelijoiden kanssa paluumatkalle kohti vanhaa kotiaan.
Paluu pelotti. Eikä ihme: kotona oli Esau, eikä Jaakob tiennyt, vieläkö tämä hautoi kostoa. Matkalla Jaakob sai kuulla kaikkea muuta kuin rohkaisevan viestin: Esau oli tulossa häntä vastaan neljänsadan miehen kanssa.
Miksi näin suuri joukko taisteluun kykeneviä miehiä? Oliko Esau päättänyt tappaa, paitsi Jaakobin, myös kaikki muut, jotka olivat hänen mukanaan?
Luultavasti miesjoukon määrä kertoi Esaun epäluulosta. Veli, joka oli pettänyt isänsä, saattoi tehdä veljelleen mitä tahansa.
Veristä yhteenottoa veljesten kesken ei tullut. Esau juoksi veljeään vastaan, syleili häntä ja kietoi kätensä hänen ympärilleen. Jälleennäkeminen oli tunteellinen. Sekä Esau että Jaakob itkivät.
Jumalan tavat hämmästyttävät
Jumala johdattaa usein ihmeellisiä teitä. Hän toimii tavoilla, jotka hämmästyttävät meitä tai joille meidän on vaikea nähdä järkevää syytä.
Usein Jumala toimii hitaasti, paljon hitaammin kuin me hätäiset ihmiset toivoisimme. Tarina Jaakobista ja Esausta ? kuten monet muut Ensimmäisen Mooseksen kirjan kohdat ? kertoo Jumalan johdatuksesta ja tavoista toimia.
Anna anteeksi
Toinen asia, jota meidän kannattaa miettiä, kun luemme Jaakobista ja Esausta, on anteeksiantaminen. Kaiken sen jälkeen, mitä nämä veljekset olivat toisiltaan kokeneet, he sopivat riitansa. Halattiin, pyydettiin ja annettiin anteeksi, jopa itkettiin.
Pitäisikö sinun toimia samalla tavalla? Ehkä olet kohdellut jotakuta väärin. Jos olet, sinun pitäisi pyytää anteeksi. Tai ehkä olet riidoissa jonkun kanssa ja te molemmat olette tehneet pahaa toisillenne.
Teidän pitäisi sopia riitanne. Useinkaan ei ole helppo pyytää anteeksi tai yrittää sopia sen kanssa, jonka kanssa on riidellyt. Mutta niin kannattaa tehdä. ’’Anteeksi’’ on ihmeellinen sana. Yleensä se keventää oloa paljon ja nopeasti.
Riita taas kuluttaa voimia, eikä kostaminen auta. Se saa toisenkin etsimään tilaisuutta kostoon, jolloin syntyy kostonkierre. Harvoin kosto myöskään antaa hyvän mielen kostajalle. Pikemminkin se saa omantunnon kolkuttelemaan.
Salaisuuksia, joita emme ymmärrä
Kirjeessään roomalaisille Paavali kirjoittaa Jumalan valinneen omakseen Jaakobin mutta ei Esauta. Kirjeen luvussa 9 Paavali vertaa tätä siihen, että ihminen saa uskon Jeesukseen. Siinä on kyse Jumalan valinnasta. Jumala ottaa omakseen ja antaa uskon.
Tästä voi tehdä vaikeita kysymyksiä: Miksi joku saa uskon, mutta joku toinen ei? Miksei Jumala ota omakseen kaikkia? Nämä kysymykset ovat niin vaikeita, ettemme osaa kertoa niihin sellaisia vastauksia, joihin järkemme tyytyy.
Uskossamme on salaisuuksia, joita emme osaa selittää. Niiden edessä tulee kumartua ja sanoa: ’’Se, mitä Jumala Raamatussa kertoo, on totta, vaikka minun olisi vaikea sitä tajuta tai hyväksyä.’’
Jumalan valinta ei tarkoita, ettei Jumala tahtoisikaan kaikkien pelastumista. Raamattu sanoo Jumalan tahtovan, että kaikki ihmiset tulisivat tuntemaan totuuden ja pelastuisivat.
Ei tarvitse ansaita
Sen, että kyse on Jumalan valinnasta, ei pitäisi johtaa tuskailuun vaikeiden kysymysten kanssa. Sen pitäisi rohkaista meitä.
Uskomme ei ole meidän yrityksemme, eikä se ole meidän onnistumisemme varassa.
Usko Jeesukseen on Jumalan teko meissä. Se, mikä on Jumalasta, kestää läpi vaikeidenkin aikojen. Se kestää perille taivaaseen asti. Tämä ei tarkoita, etteikö meidän tarvitsisi hoitaa uskoamme.
Jumala ei valinnut hyvää ihmistä valitessaan Jaakobin. Mitenkään emme voi väittää, että Jaakob ansaitsi tulla valituksi. Hänhän kieroili ja petti.
Nytkin Jumala valitsee syntisiä ihmisiä. Hän ottaa omakseen niitä, jotka eivät mielestämme ansaitse paikkaa Jumalan omien joukossa taivaassa. Mutta meidän ei tarvitse ansaita armoa, koska Jeesus on ansainnut sen meidän puolestamme.
Teksti: Jari Rankinen
Kuva: Sxc
Tämä on arkistojen helmi Nuotasta 3/2010. Löydät lehden nettiversion täältä!