Varmaan olet joskus koettanut parantaa tapasi? Lopettaa vanhemmillesi äyskimisen, lihottavasti ja epäterveellisesti syömisen ja juomisen, netissä yökaudet roikkumisen? No, miten kävi? Varmaan huomasit, ettei parannuksen tekeminen olekaan ihan helppoa ja yksinkertaista.
Mitä tapahtuu, jos joku toinen osoittaa sinulle vikasi? Mitä vastaat, kun isä, äiti tai opettaja koettavat sitä tehdä? Tai pappi kirkossa? Myönnä pois − sinä suutut. Silti kaikki ihmiset maan päällä vaativat toinen toistaan parantamaan tapansa. Etkö sinäkin vaadi vanhemmiltasi, sisaruksiltasi ja ystäviltäsi, että heidän pitää muuttua siinä ja siinä suhteessa, muuten heidän kanssaan on mahdoton tulla toimeen? Ja eikö perheesi vaadi sinulta samaa?
Miksi et sitten kuuntelisi samanlaista parannussaarnaa Luojasi suusta; hänhän on sinut suunnitellut ja tehnyt? Saahan jokainen insinöörikin tehdä suunnittelemaansa koneeseen käyttöohjeet. Jokainen meistä ymmärtää, että jollei niitä seurata, menee kone auttamatta rikki.
Samaten menee ihminen rikki ja rikkoo toisetkin, jollei hän suostu kuuntelemaan Luojansa antamia ihmisen käyttöohjeita: kymmentä käskyä. Juuri siksi meidän aikanamme onkin niin paljon rikkimenneitä ihmissuhteita ja särkyneitä sydämiä, ettei käskyjä ole kuunneltu eikä parannussaarnaa saarnattu.
Suunnanmuutos
Sekä Johannes Kastaja että Jeesus aloittivat toimintansa parannussaarnalla: ’’Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!’’ Johannes jatkoi vielä näinkin: ’’Jo on kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, siis hakataan pois ja heitetään tuleen.’’ (Matt. 3: 2,10.) Tuon parannussaarnan tehtävänä oli saada ihmiset huomaamaan, että he elävät väärällä tavalla. Samaten ihmisten piti tietää, mikä rangaistus heitä kohtaa, jolleivät he tee parannusta: Jumalan rangaistus, helvetin tuli.
Sana ’parannus’ kuuluu kreikaksi ’metanoia’ ja tarkoittaa suunnanmuutosta. Ihminen kulkee syntymästään asti väärällä tiellä. Hänen on tehtävä 180 asteen käännös päästäkseen siltä pois. On käännettävä kasvot siihen suuntaan, mihin ennen oli kääntänyt selkänsä. On kuljettava ahtaan portin kautta kapealle tielle, joka vie iankaikkiseen elämään.
Luterilainen katekismus opettaa, että parannukseen kuuluu kaksi osaa: katumus ja usko. Katumus tulee siitä, että ihminen tajuaa rikkoneensa omaansa ja toisten elämää. Sellainen ihminen ei tee parannusta, joka ei näe vikaa itsessään eikä halua luopua tuhoisista elämäntavoistaan, sanokoon siitä mitä hyvänsä.
Katastrofit kutsuna parannukseen
Jeesus sanoi, että katastrofit kutsuvat ihmistä parannukseen. Ne näyttävät hänelle, että hänen turvallinen maailmansa saattaa sortua millä hetkellä tahansa. Emmekö me ole kokeneet juuri tätä tulivuorenpurkausten, maanjäristysten ja talousromahdusten keskellä viime aikoina?
Kun Jeesukselle kerrottiin rakennuksen sortumisesta kahdeksantoista jerusalemilaisen niskaan, hän kommentoi: ’’Luuletteko, että he olivat syyllisemmät kuin kaikki muut ihmiset, jotka Jerusalemissa asuvat? Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte.’’ (Luuk. 13: 4−5.)
Kun siis kuulemme maanjäristyksistä, tulivuorenpurkauksista ja liikenneonnettomuuksista, pitää meidän muistaa heti omaa kuolemaamme. Olemmeko me valmiita astumaan Jumalan eteen, jos kuolema kohtaa meidät äkillisesti vaikka huomispäivänä?
Katastrofit muistuttavat meitä myös siitä, että maailmanloppu tulee ennemmin tai myöhemmin. Onko meillä paikka iankaikkisessa kodissa
ja uudessa luomakunnassa, kun tämä meidän vanha telluksemme kerran tuhoutuu?
Parannus on löydetyksi tulemista
Kerran Jeesus käytti sanaa ’’parannus’’ yllättävässä yhteydessä: ’’Jos jollakin teistä on sata lammasta ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän jätä niitä 99 erämaahan ja mene etsimään kadonnutta, kunnes hän sen löytää? − − Minä sanon teille: samoin on ilo taivaassa suurempi yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen, kuin 99 vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse.’’ (Luuk. 15: 4,7.)
Mutta eihän tämä vertaus puhu mitään parannuksesta, saattaa lukija nyt protestoida. Eihän lammas tehnyt ’’parannusta’’, paimenhan teki kaiken hänen puolestaan.
Niin, kadonnut lammas ei voinut tehdä erämaassa mitään muuta kuin määkiä. Paimen etsi sen käsiinsä, nosti sen syliinsä, teki 180 asteen käännöksen ja kantoi lampaan kotiin ja tervetuliaisjuhliin.
Parannus onkin oikeasti sitä, että sinä huudat Jeesusta apuun sotkettuasi ensin omasi ja toisten elämän. Jeesus kuulee määkimisesi eli itkusi äänen ja tulee luoksesi sinua auttamaan. Eksyneen lampaan paino on itse asiassa sama kuin ristin paino, jonka Jeesus puolestasi kantoi Golgatalle. Annathan Vapahtajasi nostaa sinut syliinsä ja kantaa kotiin. Sitä on usko, että annat hänen sen tehdä.
Parannuksen välineet
Mitä tämä kaikki sitten käytännössä tarkoittaa? Useimmat Nuotan lukijoista lienee kannettu Hyvän Paimenen syliin kasteessa jo vauvaikäisenä. Se on kaikkein paras alku ihmisen elämälle. Niiden lukijoiden, joita ei ole vielä kastettu, pitäisi ryhtyä vakavasti miettimään tätä asiaa. Parannus ja kaste kuuluvat nimittäin yhteen.
Kun Pietarilta kysyttiin tätä asiaa, hän vastasi: ’’Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.’’ (Ap. t. 2: 38.) Parannus ei hyödytä, jollei ihmistä kasteta, ja kaste ei hyödytä, jollei ihminen käänny parannuksessa Hyvän Paimenen puoleen.
Kastetun ihmisen pitää sitten elää parannuksessa joka päivä. Yhä uudelleen hänen on tunnustettava Hyvälle Paimenelle ne asiat, jotka sinä päivänä menivät väärin, ja pyydettävä niitä anteeksi. Erityisen tärkeää on tehdä tämä joka sunnuntai ehtoollispöydässä.
Parannus ja Raamattu
Eräässä vertauksessaan Jeesus kertoi miehestä, joka luuli parannuksen syntyvän ihmeen näkemisestä. Mutta Jeesus oli toista mieltä ja sanoi: ’’Heillä on Mooses ja profeetat; kuulkoot niitä.’’ (Luuk. 16: 29−31.)
Jeesuksen mielestä parannuksen tekemiseen ei siis riitä ihme, siihen tarvitaan Raamattua (jota tuohon aikaan kutsuttiin nimellä Mooses ja profeetat).
Siksi sinunkin pitää kuulla Moosesta ja profeettoja joka päivä. Lue Raamattua ajatuksen kanssa. Mene joka sunnuntai kuulemaan Sanan selitystä sellaiseen paikkaan, jossa sitä opetetaan oikein. Käy nuortenilloissa ja raamattupiireissä. Silloin Jumala saa puhua sinulle niin, että käännyt yhä uudelleen pois synneistäsi Jeesuksen ja hänen armonsa puoleen.
Kysymyksiä
Mistä tajuat, että sinun pitäisi tehdä parannusta?
Mistä sinun pitäisi nyt tehdä parannusta?
Miksi se on vaikeaa?
Rukous
Rakas Jeesus, kiitos, että olen saanut sinulta synnit anteeksi. Opeta minua elämään sinun tahtosi mukaan. Näytä minulle, mitkä asiat elämässäni eivät miellytä sinua. Aamen.
Teksti Mailis Janatuinen, kuva Gavin Wilson
Tämä artikkeli on arkistojen helmi Nuotasta 6-7/2010. Lue koko lehti netissä!
Muista myös, että paras tapa lukea Nuottaa on tilata lehti tilauspalvelustamme!