Muistan, kuinka kerran lapsena menin ostoskeskukseen, ja siellä oli ryhmä nuoria tuijottelemassa kattoon. Näytti kuin he olisivat katselleet ja osoitelleet jotakin tiettyä asiaa, jota en voinut nähdä.
Teksti Dan Weber
Minun oli pakko pysähtyä katsomaan tarkemmin. Pian meitä seisoi siinä aikamoinen joukko tähyilemässä ylöspäin ja etsien, mitä teinit olivat osoitelleet. Sitten huomasimme, että osoittelijat olivat siirtyneet sivummalle ja nyt he osoittelivat meitä hihitellen. He eivät siis olleen alun alkaenkaan osoittaneet mitään, mutta saivat silti ihmiset katselemaan samaan suuntaan! Olipas huvittavaa.
Myös me kristityt “osoittelemme” sellaista, mitä ei voi nähdä. Sekä pappina että puhujana intoilen puhuessani “tyhjästä”. Mutta minun kohdallani kyse ei ole vitsistä – vaikkakin kyllä suuresta ilosta. Uskomme perustuu asioihin, joita ei voi silmin havaita tai käsin tunnustella. Jokainen sana armosta, rakkaudesta ja toivosta riippuu täysin tästä näkymättömästä todellisuudesta.
Raamattu sanoo: “Mutta ellei Kristusta ole herätetty, silloin meidän julistuksemme on turhaa puhetta, turhaa myös teidän uskonne.” Asian tekee vielä pahemmaksi sen seuraukset. Todistamme myös Jumalasta ihan väärin, sillä Paavali jatkaa: “Mutta ellei Kristusta ole herätetty, teidän uskonne on pohjaa vailla ja te olette yhä syntienne vallassa.”
Opettaminen ja julistaminen ovat turhaa työtä, Jumalasta todistaminen on turhaa ja olemme yhä syntisiä. Nostankin esiin yhden sanan, jota Paavali käyttää kirjoittaessaan varhaisille kristityille. Tämä sana on “mutta”. Lopuksi Paavali nimittäin toteaa: “Mutta nyt Kristus on herätetty kuolleista.”
Erikoinen evankeliumi
Maailman muihin uskontoihin verrattuna kristinusko on ainutlaatuinen. Siinä ei ole kyse oman elämänlaadun parantamisesta tai menestymisestä. Se ei ole myöskään uskonto, jossa on tarkoitus etsiä sisäistä rauhaa. Kristinuskossa kyse on siitä, mitä tapahtui eräälle juutalaismiehelle yhden tietyn viikon aikana Jerusalemissa. Evankeliumin kristillinen sanoma ei ole sanoma minusta tai sinusta, se on sanoma siitä, mitä Jeesukselle tapahtui.
Ensimmäisessä kirjeessään korinttilaisille Paavali kertoo, mitä evankeliumi on. Evankeliumi se, mihin luotamme ja sen avulla pelastumme.
Evankeliumin kristillinen sanoma ei ole sanoma minusta tai sinusta, se on sanoma siitä, mitä Jeesukselle tapahtui.
Paavalin sanoin: “Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu, hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, ja hän ilmestyi Keefakselle ja sitten niille kahdelletoista. Sen jälkeen hän ilmestyi samalla kertaa yli viidellesadalle veljelle, joista useimmat ovat yhä elossa, vaikka jotkut ovatkin jo nukkuneet pois.”
Rakastan tätä viimeisen virkkeen lisäystä, “joista useimmat ovat yhä elossa”. Paavali kehottaa lukijoitaan vaikka tarkistamaan asian. Evankeliumin sanoma ei ole salainen tai salaperäinen, jota kuka vain ei voisi ymmärtää. Se on tositapahtumiin perustuva kertomus.
Perustuu tositapahtumiin
Evankeliumi on Uuden testamentin keskeinen viesti. Juttu, joka on totta. Siksi Luukas aloittaakin evankeliuminsa “Niin olen nyt minäkin, otettuani alusta asti kaikesta tarkan selon, päättänyt kirjoittaa yhtenäisen esityksen sinua varten – – , jotta tietäisit, kuinka luotettavaa sinulle annettu opetus on.”
Apostolien teot on täynnä kääntyneiden kristittyjen mitä erilaisimpia todistuksia. Kaiken perustana on kuitenkin tieto Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Eräs suosikkijakeistani Apostolien teoissa on luvun 26 jae 26: “- – eihän tämä ole tapahtunut missään syrjäisessä kolkassa.”
Paavali on kuulusteltavana evankeliumin julistamisen vuoksi. Hän puhuu kuningas Agrippan edessä. Festus moittii Paavalia mielettömyydestä, johon evankeliumi on hänet johtanut. Paavali olisi vedota elämänsä muuttumiseen ja siten puolustautua syytteiltä. Hän kuitenkin nojaa faktoihin, julkiseen tietoon. “Kuninkaalle nämä asiat kyllä ovat tuttuja, ja siksi voinkin avoimesti puhua niistä hänelle. Yksikään niistä ei ole hänelle tuntematon, siitä olen varma.” Evankeliumi on historiallista. Se todella tapahtui.
Asiassa on vain yksi mutta
Koska evankeliumi on totta ja tapahtumat tapahtuneet todella, Paavali puhuukin hypoteettisesti 1. Kor. 15. jakeessa. Millaista olisikaan, jos Jeesus ei oikeasti olisi kuollut ja todella ylösnoussut? Siinä tapauksessa julistamisemme olisi turhaa, samaten uskomme ja todistamisemme, ja olisimme yhä syntisiä. Silloin me olisimme kaikista ihmisistä säälittävimpiä. “Mutta nyt Kristus on herätetty kuolleista” näin ei ole!
Jos Kristus on ylösnoussut, millään muulla ei ole väliä. Ja jos hän ei ole noussut, millään muulla ei ole väliä.
Jaroslav Pelikan oli luterilainen tutkija, joka on jo kuollut ja odottaa kuolleiden ylösnousemusta viimeisenä päivänä. Ennen kuolemaansa hän sanoi nämä syvälliset sanat: “Jos Kristus on ylösnoussut, millään muulla ei ole väliä. Ja jos hän ei ole noussut, millään muulla ei ole väliä.” Haudassa ei ole mitään eikä ketään. Se on tyhjä. Tyhjästä kannattaa puhua.
Lue:
1. Kor. 15
Apt. 26:26
Kysymyksiä:
1.Onko sinun vaikea uskoa sellaiseen, mitä et näe?
2. Miten voi uskottavasti puhua “tyhjästä” eli Jumalan näkymättömästä todellisuudesta?
3. Mitkä asiat evankeliumeissa tuntuvat todellisimmilta? Mitä sinun on hankalinta uskoa tositapahtumiin perustuvaksi?
4. Miksi tyhjä hauta on niin tärkeä asia kristinuskossa?
5. Miksi “Jos Kristus on ylösnoussut, millään muulla ei ole väliä ja jos Hän ei ole noussut, millään muulla ei ole väliä”?
Rukous:
Jumala, avaa silmämme totuudellesi ja todellisuudellesi. Anna valtakuntasi näkyä jo keskellämme.