Juutalaiset raamatunselittäjät ymmärsivät tämän kohdan useimmiten käskyksi, joka velvoitti menemään naimisiin ja saamaan lapsia. Uusi testamentti näkee sen siunaukseksi eikä käskyksi. Juuri tuo mainitsemasi kohta tekee selväksi, että naimattomuus on arvokas ja tärkeä asia – sekin voi olla Jumalan antama tehtävä (ekä välttämättä loppuelämäksi!). Lutherin linja on nimenomaan tämä: avioliitto on hieno ja Jumalan siunaama elämänmuoto, mutta ei suinkaan kaikille välttämätön.
Siunausta
Eki