Maailmassa kristittyjä mollataan ja Jeesuksesta puhutaan pahaa. Onko vastauksemme solvauksiin alistuminen, hyökkäys vai puolustus? Uskon puolustamisesta käytetään termiä apologia.
Mitä on apologia?
Vastauksen antamista niille, jotka kyselee meidän uskostamme. Ikäänkuin puolustuksen pouheenvuoro. Ei pyydellä anteeksi, että uskotaan, vaan kerrotaan perusteet ja selitetään miksi uskotaan. (1. piet. 3:15) Ollaan aina valmiita vastaamaan niille, jotka kysyvät siitä toivosta, joka meillä on.
Esim. Oletetaan, että on sinulla on joku hyvä ystävä. Olet käymässä kaupungilla ja kuulet jonkun puhuvan ystävästäsi pahaa selän takana. Maailman luonnollisin asia on, että mitä rakkaampi ystävä sinulle on, sitä ennemmin menet puolustamaan ja sanot, ettei ystäväsi ole yhtään sellainen kuin se toinen sanoo.
Sama pätee jos Jeesus on meidän Herramme ja meille rakas tai Raamattu on meille tärkeä. Kun kohdataan syytöksiä ja valheita Häntä vastaan, on luonnollista puolustaa. Jos ei puolusta, niin osoittaa, ettei oikeasti rakasta. Siksi kaikki todelliset kristityt harrastavat jollain tavalla apologiaa.
Mitä apologia merkitsee ruohonjuuritason ihmisen elämässä?
Jokainen, joka on kristitty, joutuu vastaamaan moniin haasteisiin. Maailma sanoo: ”Jeesus ei ole koskaan elänyt”, ”Raamattu ei ole totta” tai ”Jumalaa ei ole olemassa”. Samalla eteen löydään artikkeleita, joiden mukaan evankeliumit eivät ole päteviä. Kristityn on vaikea levätä uskossaan, ellei ole vastauksiä kysymyksiin ja haasteisiin ja silloin alkaa myös itse epäillä uskoaan.
Mitä Raamattu siitä puhuu?
Avataan 2. Kor 10:5. Tässä on ajatus, että järjen päätelmiä nostetaan Jumalan tuntemista vastaan ja me hajotamme ne maahan ja otamme ajatukset vangiksi Kristukselle. Ja juuri Kristuksessa on kaikki totuus ja viisaus. Kol. 2:8 osoittaa negatiivisessa valossa, että on olemassa kristinuskon vastaisia filosofioita ja uskontoja. Kristityn ajattelua haastetaan aina pois Kristuksesta. 2. Johanneksen kirjeen mukaan maailma ja harhaopit haastavat, mutta se ei silti tarkoita, ettei tulisi olla ystävällinen ja kohtelias, vaan Johannes varoittaa vääristä opettajista.
Millaisia väärinkäsityksiä uskosta osattomilla syntyy uskonasioista?
Yksi jatkuvasti esiin tuleva on ”Miten voitte luottaa ja sitoutua sellaiseen 2000 vuotta vanhaan kirjaan kuin Raamattu?” Jos Jumala on olemassa ja on puhunut sen, niin se ei ole mitään muuta kuin sitoutumista suurimpaan mahdolliseen viisautuueeen ja rakkauteen. Nyt kun kyseessä on Luoja eikä ihminen, niin tämähän on suurin mahdollinen vapaus, mitä kuvitella saattaa. Jeesuskin sanoi, että Jumalan sanan totuus on tekevä meidät vapaiksi.
Toinen siihen liittyvä syytös on, että ”Miksi te kuvittelette että yksin teillä on totuus?” Me emme luule ja kuvittele, emmekä ole keksineet, että asia olisi näin. Jos on olemassa totuus, niin se on yksi ja se ei voi olla ristiriidassa itsensä kanssa. Mutta jos on Jumala niin myöskään Jumala ei voi olla ristiriidassa itsensä kanssa. Emme me kuvittele olevamme muita viisaampia, me vain pitäydymme Raamatussa.
Miksi taas Jeesus olisi ainoa pelastaja? Jos Jeesus on Jumalan Poika, joka tuli ihmiseksi, eli synnittömän elämän, kuoli ristillä syntiemme sovitukseksi ja nousi kolmentena päivänä kuileista, niin se ei ole tuomitsemista, vaan Jumalan tapa pelastaa.
On myös ihan toisia syytöksiä, kuten että kristityt on tiukkapipoja. Silloin voi katsoa, onko antanut väärän kuvan, koska on olemassa myös tiukempia kristittyjä. Mutta jos asia koskee jotain raamattun käskyn pitämistä, ei ole kyse suvaitsevaisuudesta, vaan että eletään niin kuin Raamattu esittää.
Millaisten älyllisten haasteiden edessä nuoret ovat tänäpäivänä uskonsa kanssa?
Uusateismi on suurin haaste, joka juuri sanoo, että maailma on itse itsensä luonut ja on vaan aina ollut olemassa. Kielletään koko Jumalan olemassaolo. Toinen haaste, että onko Jeesusta ja millainen Hänen luonteensa on. Kolmantena haastetaan Raamatun luotettavuus. Neljäntenä kristillinen etiikka ja vakaumus.
Mitä muita haasteita uskonpuolustaja maailmassa kohtaa?
Se, että meillä olisi oikea asenne ja rakkaus lähimmäisiin. Koskaan ei voi kasvaa liikaa siinä, että olisi ystävällinen ja rakkaudellinen niillekin, jotka hyökkäävät ja kritisoivat. Ainainen haaste, että kunnioitetaan kaikkia ihmisiä ja siinä on aina kasvamista.
Toisena tulee Raamatun haaste epäitsekkääseen elämäntyyliin; Annetaan omastammae, viedään evankeliumia, osoitetaan rakkautta. Ollaan mukana auttamassa ja rakentamassa lähimmisen elämää ja tehdään myös sitä kautta diakonia- ja lähetystyötä.
Jokaisen kristityn haaste on paneutua oman uskonsa juuriin. On selvillä mitä uskoo ja miksi? Se on sisäisesti tärkein haaste. Tulee tietää mitä uskoo, miksi uskoo ja sitten voi vasta kertoa muille uskostaan.
Onko apologisista viisauksista mitään hyötyä nykymaailmassa?
Ensinnäkin uskonpuolustus auttaa uskovaa itseään iloiseen ja levolliseen uskonvarmuuteen. Auttaa selittämään ja vastaamaan ja poistamaan älyllisiä esteitä siitä, miksi muut ei ole mukana uskossa. Me ei voida voittaa ketään milloinkaan tai mitenkään väittelemällä tai esittämällä järkeviä perusteita. Uskoa ei julisteta niin, että se on vaan tällainen sokea hyppy vaan selitetään kaikki uskon perusasiat ja eihän kristillinen oppi ole mikään tyhjiössä tapahtunut oppi. Ja tämä on hyödyllistä, sillä Pyhä Henki puhuu Jumalan sanan kautta ja jos ihminen ei ymmärrä, se pitää selittää. Apologia selventää ja se on hyvin tärkeä ja todella hyödyllinen väline.
Monesti on niin, että varsinainen ongelma ei ole vastaväite, vaan että on sisäisesti ahdistunut tai loukkaantunut. Tai sitten muulla tavalla tunne-elämän ja psyykkeen alueella sisäiset haavat estävät iloitsemasta ja lepäämästä. Saattaa esittää vastaväitteen mutta sen takana on yksinäinen ja kaipaava sydän. Joskus ihminen esittää tosissaan kysymyksen ja väitteen ja paras uskonpuolustus on vastata. Joskus paras uskonpuolustus on olla ystävällinen ja pysyä ystävänä vaikeina aikoina. Se rohkaisee rukoilemaan ja pyytämään esirukousta.
Jos nuorella ei ole henkilökohtaista vakaumusta uskonasioista, niin hän luopuu helposti esimerkisiksi muuttaessaan uuteen kaupunkiin. 15-18 -vuotiaita srk-ympyrässä on paljon, mutta 25-50 menetetään kokonaan. Se on ihan käsittämätön määrä niitä, jotka ovat olleet nuoruudessaan uskossa. Niille ei ole syntynyt vakaumusta, koska ei kukaan vakaumustaan vaihda. Syynä kovaan luopumiseen on, ettei ole syntynyt vakaumusta sydämeen asti ja se johtuu apologian harrastamisen puutteesta.
Rohkaisun sanat?
Kun asiat esitetään oikein, niin ihmiset on oikeasti kiinostuneita ja innoissaan siitä, että näitä selvitetään ja sen kautta tulee paljon ihmisiä uskoon.
Teksti: Johanna Välimäki Leif Nummelan haastattelun pohjalta
Kuva: Istockphoto
Artikkeli on julkaistu Nuotta 2/2010 lehdessä.