Nehemia toimi Persian kuninkaan juomanlaskijana. Virka saattaa tuntua meistä vähäiseltä tai jopa huvittavalta, mutta kyseessä oli erittäin tärkeä tehtävä. Kuka tahansa ei voinut toimia tällaisessa luottamuksellisessa tehtävässä. Kuningas luotti ja arvosti palvelijaansa, eikä tällaisia palvelijoita roppakaupalla ollut. Hyvät suhteet hallitsijaan auttoivat Nehemiaa Jumalan antamassa tehtävässä, Jerusalemin muurin rakentamisessa tai oikeastaan jälleenrakentamisessa. Hallitsijan valtuutuksella pääsi kulkemaan vapaasti eri puolilla valtakuntaa ja suosituskirjeet takasivat pääsyn aina Pyhään kaupunkiin, Jerusalemiin asti.
Pyhän kaupungin suojelijana
Tämän ajan ihmisinä emme pysty täysin käsittämään Jerusalemin kaupungin ja temppelin merkitystä Nehemian ajan ihmisille. Toki tiedämme Jerusalemin olevan edelleen hengellisesti ja uskonnollisesti kuten myös kulttuurin kannalta tärkeä kaupunki. Jumalaa voi kuitenkin palvoa ja palvella muissakin kaupungeissa, temppeleissä ja temppeleiden ulkopuolella kuin yhdessä ainoassa. Jumala on sanansa kautta läsnä missä vain.
Monet ulkomaalaiset turistit ihailevat Turun tuomiokirkkoa, ja onhan se kiehtova kirkko arkkitehtuurinsa vuoksi. Kirkosta löytyy paljon mielenkiintoista tutkittavaa. Emme kuitenkaan pidä Turkua minään pyhänä kaupunkina, jota pitäisi suojella muurilla.
Jumalan kansa halusi Nehemian johdolla rakentaa muurin uudestaan Jerusalemia suojaamaan. Tarkoituksena oli suojella temppeliä ja ihmisiä vieraiden kansojen vaikutukselta. Nykyajan ihmisinä voisimme sanoa tähän, että on hyvä tutustua vieraisiin ihmisiin ja kulttuureihin.
Pyrkimyksenä Nehemialla ei ollut niinkään vieraiden ihmisten ja kielien varominen, vaan uskon säilyttäminen. Vieraiden kansojen väärä vaikutus sai Jumalan omia luopumaan uskosta elävään Jumalaan. Nehemian kirjassa kerrotaan varoittavana esimerkkinä kuningas Salomosta, jonka eri kansoista lähtöisin olevat vaimot viekoittelivat epäuskoon. Vieraisiin kulttuureihin tutustuminen on paikallaan, mutta pitää varoa, ettei omaksu väärää uskoa ja osallistu epäjumalien palvontaan. Tämä oli vaarana silloin ja on suurena vaarana nykyäänkin.
Murheista menestykseen
Nehemia aloitti tehtävänsä synnintunnustuksella ja armon anomisella. Hän oli kuullut ikävät uutiset Jerusalemia kohdanneesta häväistyksestä. Hän itki, murehti, paastosi ja rukoili. Hän tunnusti Jumalan edessä totuuden itsestään, perheestään ja kansastaan: ”Me olemme pahoin tehneet sinua vastaan; emme ole noudattaneet käskyjä, säädöksiä ja oikeuksia, jotka sinä annoit palvelijasi Mooseksen kautta.” (Neh. 1: 7.)
Ainakaan kansan synnit eivät olleet mitään pieniä syntejä, vaan Jumalasta luopumista karulla tavalla. Nehemia ymmärsi Jumalan sallineen Jerusalemia kohdanneen onnettomuuden ja anoi Jumalalta työlleen menestystä. Muurin rakentamisella oli vastustajia ja he jopa suunnittelivat Nehemian hoitamista pois päiviltä, mutta Jumala varjeli palvelijaansa. Muuri tuli suunnitelmien mukaan valmiiksi.
Kansan johdattajana
Ennen ja erityisesti muurin valmistumisen jälkeen Nehemia huolehti kaupungin – niin maallisista kuin hengellisistä – asioista. Köyhät saivat velkansa anteeksi ja rikkaille panttaamansa omaisuuden takaisin. Erityisen pahana Nehemia piti sitä, että köyhät olivat joutuneet rikkaiden vaikutuksesta antamaan lapsiansa orjiksi vieraiden kansojen jäsenille. Seurauksena tästä oli Jumalan omien joutuminen jollakin tavalla osallisiksi epäjumalien palvonnasta.
Jerusalemin kaupunkiin asetettiin vartijat. Kansa katui yhtenä miehenä syntejään. Tällainen suuri synnintunnustus on varsin poikkeuksellista jopa koko Raamattua ajatellen. Kansan suusta kuuluu todistus menneistä ajoista ja Jumalan armollisuudesta: ”Sinä kärsit heitä monta vuotta ja varoitit heitä Hengelläsi profeettaisi kautta, mutta he eivät ottaneet sitä korviinsa. Niin sinä annoit heidät pakanallisten kansojen käsiin. Mutta sinä suuressa laupeudessasi et tehnyt loppua heistä etkä hyljännyt heitä; sillä sinä olet armahtavainen ja laupias Jumala.” (Neh. 9: 30 –31.)
Kansa pyysi anteeksi menneiden sukupolvien syntejä yhtä lailla kuin omiaan. Olivathan Jumalan rangaistukset koskeneet monesti koko kansaa. Synnintunnustuksen jälkeen kansa tahtoi sitoutua Jumalan säätämään lakiin.
Jumalan palveluksessa
Nehemia ei ollut jumaluusoppinut eikä profeetta syntymästään asti. Hän oli maallikko, joka uskoi Jumalaan ja hänen sanaansa. Tämä on olennaista hengellisessä työssä. Rukoillen hän kävi töihin ja Herra antoi menestyksen.
Nehemia vaikutti Jerusalemin kaupungin ja kansan elämään ja ilmeisesti lopulta jäi loppuelämäkseen sinne, vaikka välillä käväisi kuninkaansa luona. Hänen suoranainen ja välillinen vaikutuksensa ihmisiin oli suuri Jumalan vaikutuksesta. Kuningaskin sai olla mukana Jumalan suunnitelmien toteuttamisessa, vaikkei tainnut itse Herraan uskoakaan.
Jumalan valtakunnan palveluksessa meidänkin on käytettävä oikealla tavalla hyväksi erilaisia suhteita johdatusta rukoillen. Uskollisuus Raamatulle ja vireä rukouselämä auttavat tehtävien toteuttamisessa. Saamme kuitenkin lähteä töihimme ja tehtäviimme Jumalan armosta käsin. Jumala antaa syntimme anteeksi ja voimia tehtäviimme niin kuin Nehemiallekin. Herra kanssasi!
Teksti: Ville Melanen, Venäjän lähetti
Kuva: Paul Segal