Vaikka seurakunnassa kaikki ovat yhtä perhettä, voi osa tästä perheestä tuntea olonsa yksinäiseksi. Helsingin Luther-kirkon pastori Martti Haverinen kertoi asiasta tarkemmin Nuotalle.
Teksti Lina Simojoki | Kuva Julie Johnson/Unsplash & Jclk8888/Pixabay
Miten yleistä yksinäisyys on seurakunnassa?
Arvioisin, että yksinäisyys on varmasti yksi kipeimmistä asioista seurakunnassa ja siitä olisi tärkeä keskustella enemmän. Moni kokee, ettei tule kohdatuksi ja etteivät muut loppujen lopuksi välitä siitä, onko hän paikalla vai ei. Kaikilla meillä on paljon tekemistä siinä, että viitsimme nähdä vaivaa sen eteen, että seurakunnan keskellä otetaan huomioon omien ystävien ja läheisten ihmisten lisäksi myös yksinäiset ja uudet tulijat.
Miten kohdata yksinäinen seurakunnassa?
Ihmiset ovat tietenkin erilaisia. Kun pyrkii tutustumaan toiseen ihmiseen, pienimuotoisen juttelun kautta pääsee tuntumaan siitä, haluaako ihminen jakaa itsestään, elämästään ja kokemuksistaan sekä lähteä siitä syventämään keskustelua. Monet ovat usein arkoja, ja heidän voi olla hankalampi lähteä kertomaan taustastaan. On tärkeä osoittaa kiinnostusta ei pelkästään uusia tulokkaita kohtaan vaan myös niitä, jotka ovat pidemmän aikaa olleet seurakunnassa mukana.
Kaikilla meillä on paljon tekemistä siinä, että viitsimme nähdä vaivaa, että seurakunnan keskellä otetaan huomioon omien ystävien lisäksi myös yksinäiset ja uudet tulijat.
Missä menee raja todellisen ystävyyden ja holhoamisen välillä?
Suurin kysymys on siitä, miten holhoaminen koetaan. Ystävyyteen liittyy välittäminen ja se, että annetaan tarvittaessa tukea. Mutta luottamuksen ja suhteen saavuttamiseksi pitää uskaltaa antaa aikaa ja se voi olla monille haastavaa. On tärkeä kuunnella toista siinä, milloin hänen mielestään tullaan liian lähelle ja liian päällekäyvästi. On tärkeä pitää mielessä se, miten kohtaamme toisen ihmisen.
Voisiko yksinäisen kohdata omassa kaveriporukassansa? Mitä silloin on hyvä tehdä?
Seurakunta on tärkeä paikka, jossa voi jakaa niitä omia asioita, jotka ovat itselle merkittäviä. Nuorella iällä voi olla hakemista vielä siinä miten suosittu olen, miten hyvin pääsen esille ja ääneen itselle tärkeässä porukassa. Silloin usein ollaan enemmän kiinnostuneita porukan keskushenkilöiden huomiosta kuin niistä, jotka eivät ole niin suosittuja. Porukan laitamille saattaa helposti jäädä henkilöitä, joita ei osata huomioida. Tärkeää olisi, että jokaista autettaisiin pääsemään mukaan porukkaan osoittamalla hiljaisemmallekin huomiota eri tavoin. Se on muista ihmisistä välittämistä.
Tärkeää olisi, että jokaista autettaisiin pääsemään mukaan porukkaan osoittamalla hiljaisemmallekin huomiota eri tavoin. Se on muista ihmisistä välittämistä.
Mitä vinkkejä antaisit niille, jotka tuntevat itsensä yksinäisiksi seurakunnassa?
Rohkeammat ihmiset ylittävät helpommin sosiaalisia kynnyksiä, kun arempi saattaa kokea tilanteen niin, että hänestä ei olla kiinnostuneita. Arkaa haluan rohkaista sillä, että miettii mikä itsestä tuntuu hyvältä. Olisi hyvä, jos muut seurakuntalaiset aloittaisivat keskusteluja ja ottaisivat kontakteja toiseen ihmiseen. Leirit ovat hyvä tapa tutustua uusiin ihmisiin, varsinkin jos siellä on keskusteluja pienryhmissä. Leireillä on enemmän aikaa tutustua kuin seurakunnan muissa tilaisuuksissa. Myös raamattupiireissä ollaan pienemmissä ryhmissä, jolloin voi tutustua toisiin syvällisemmin.