Runokulma: Voima

Kadonneen armon jäljillä

Voimaa pelottavan paljon mahtuu atomiin,
ja tähteen joka lumet maasta luo.
Valoa ja voimaa mahtuu tähän galaksiin,
vaan paljon suurempi on voima tuo,
joka vihan maljan yksin juo.

Heikoltako näyttää mestari – mies kipujen,
Hän, jonka sanaa taivas tottelee?
Luulet niin, vaan ehkä, Pilatus, myös tunnet sen,
nyt kuinka todellisuus värisee,
kuivan lehden lailla havisee.

Nimi joka kaikuu halki universumin,
ja voima joka taivaat omistaa,
miten on nyt tässä, alaston ja piestykin,
ja kruunun orjantappuroista saa?
Eihän Jumalaa voi satuttaa?!

Pian jo tunnettava on, kun taivas repeää,
kun Kaikkivaltiasta surmataan.
Kukaan kestä katsoa ei Herran hylkäämää.
On siinä Jumala ja saastat maan.
Yöhön pelottavaan astutaan.

Suurin, vahvin, ylhäisin nyt tuomiolla on.
Hän, jota ei voi voittaa, lakoaa.
Vaikka aurinko taas paistaa on kuin tuomion
ja pimeän ois saanut ylleen maa.
Kunnes uusi viikko kajastaa.

Voimaa pelottavan paljon mahtuu atomiin,
ja tähteen jonka myötä aamu saa.
Valoa ja voimaa mahtuu tähän galaksiin,
vaan voima mahtavampi kajastaa,
ja kuolemalta miekan anastaa.

.
Lassi Peltomaa

.

.

Aiheeseen liittyvää: