Runokulma: Voima

Kadonneen armon jäljillä

Voimaa pelottavan paljon mahtuu atomiin,
ja tähteen joka lumet maasta luo.
Valoa ja voimaa mahtuu tähän galaksiin,
vaan paljon suurempi on voima tuo,
joka vihan maljan yksin juo.

Heikoltako näyttää mestari - mies kipujen,
Hän, jonka sanaa taivas tottelee?
Luulet niin, vaan ehkä, Pilatus, myös tunnet sen,
nyt kuinka todellisuus värisee,
kuivan lehden lailla havisee.

Nimi joka kaikuu halki universumin,
ja voima joka taivaat omistaa,
miten on nyt tässä, alaston ja piestykin,
ja kruunun orjantappuroista saa?
Eihän Jumalaa voi satuttaa?!

Pian jo tunnettava on, kun taivas repeää,
kun Kaikkivaltiasta surmataan.
Kukaan kest . . .

Haluatko lukea koko artikkelin?

Rekisteröidy ilmaiseksi ja jatka lukemista

Onko sinulla jo Nuotta-tunnus?
Kirjaudu sisään

Ongelmia kirjautumisessa?
Kirjauduit äsken ja tämä viesti näkyy edelleen?
Ohje: Päivitä sivu (ctrl + f5). Tuki: info@nuotta.com