Vastaisinko Jumalalle?


Juttelin kaverini kanssa, kuten tavallista, Whatsapp:in välityksellä. Hän mainitsi, että minun kanssani on aina niin mukava jutella. Ilostuin kehusta enkä voinut vastustaa kysymästä: miksi? Mutta vastoin odotuksiani kaverini perusteet eivät sisältäneet kuvausta siitä miten hauskoja juttuja meillä on, tai miten hyvin ymmärrämme toisiamme. Sen sijaan hän vastasi: ”Kun sä kuljet aina kännykkä kädessä, niin sä myös vastaat nopeammin kuin muut.” Lopuksi hän heitti vielä omasta mielestään oikein hauskan vitsin: ”Tommosten kännykkäaddiktien kanssa on yleensä kiva jutella.”
Niin, minäkö kännykkäaddikti? En voinut kuin myöntää itselleni, että kieltämättä kuljen valtaosan hereilläoloajastani kännykkä tiiviisti kourassa. Ja tietysti haluan vastata ystävieni viesteihin niin nopeasti kuin mahdollista, ovathan he minulle tärkeitä ja nopea chattaily on melkein kuin juttelisi kasvokkain.

“Kuinka kauan minulla kestäisi vastata Jumalalta tulevaan viestiin?”

En kuitenkaan voinut näin paastonaikaan olla miettimättä, miltä kännykkäaddiktioni varastaa aikaa pois. Vastaan kavereiden viesteihin ehkä minuutin sisällä, mutta kuinka kauan minulla kestäisi vastata Jumalalta tulevaan viestiin? Tunti? Päivä? Vuosi?

En kuitenkaan päättänyt ryhtyä paaston kunniaksi kännykkälakkoon tai edes somepaastoon. Kännykän välityksellä saan pidettyä yhteyttä niihin ihmisiin, jotka ovat minulle tärkeitä, eikä se ole jotain, mistä haluaisin luopua. Mutta paasto ei olekaan välttämättä täydellistä luopumista, vaan sitä että jakaa aikaansa enemmän Jumalalle kuin epäjumalilleen. Ehkä ensi kerralla selailenkin somen sijasta Raamattua.

Sanni Pohjannoro on Nuotan toimitussihteeri, someaddikti, partiolainen ja Jumalan oma.

Sanni Pohjannoro | Kuva Sanni Pohjannoron albumi

Aiheeseen liittyvää: