Uusia kasvoja – uusia näkemyksiä


Pelkoa ja uusia näkemyksiä elämästä. Iloa, tanssia ja haikeutta. Tässä kuussa minulle annettiin haasteeksi tutustua minulle erilaiseen ihmiseen, ja näitä kaikkia sain tutustumisen yhteydessä kokea.

Teksti Laura Tekoniemi
Kuva Susanna Tekoniemi

 

Erilaiseen ihmiseen tutustuminen voi tuntua syystä tai toisesta vaikealta itse kullekin meistä. Itse olen ollut koko ikäni ujo ja huono tekemään uusia tuttavuuksia, vaikutti toinen sitten olevan ihmisenä samanhenkinen tai täysin erilainen. Niinpä toisiin ihmisiin tutustuminen on minulle aina haaste, joka pakottaa pistämään itseni koetukselle ja astumaan ulos mukavuusalueeltani.

Oiva mahdollisuus tutustua erilaiseen ihmiseen oli, kun lähdimme seurakuntani ja isostovereitteni kanssa vierailemaan pakolaiskeskuksessa, jossa viettäisimme iltaa vastaamalla pakolaisten esittämiin kysymyksiin Suomesta ja pyrkisimme auttamaan heitä sopeutumaan Suomeen. Pelkäsin tietysti sitä, että kahden hyvin erilaisen kulttuurin kohtaaminen olisi kiusallisen hankala ja että pakolaiset eivät pitäisi meistä, koska me olimme nuoria ja heistä useimmat jo aikuisia. Onneksi pelkoni osoittautuivat turhiksi.

 

”Mitä jos en osaakaan tehdä oikein ja näytän tyhmältä?”

 

Tervetuliaiskättelyt vai -halit?

Matka pakolaisten majoituspaikkaan, Vaasan Sundomissa sijaitsevaan Kronvik Lägergårdiin, oli täynnä jalkojen tärinää ja kysymysten esittämistä kaikkitietävälle lähituttavalleni, siis äidille. ”Miten heitä pitäisi tervehtiä – pusulla poskelle, kättelyllä vai halilla?” Se oli kysymyksistäni luultavasti tärkein, ja sitä pohtiessa jännitys lisääntyi. Mitä jos en osaakaan tehdä oikein ja näytän tyhmältä?

Päästyämme paikan päälle minä, viisi isosta ja nuorisotyönohjaajamme astuimme sisään leirikeskuksen pääovesta ja kohtasimme iloisia kasvoja. Kaikki miehet, naiset ja muutama lapsi nousivat ulos tervehtimään meitä. Jotkut halasivat, toiset kättelivät. Tervehtimisten jälkeen meitä johdatettiin eri suuntiin – keittiöön, pöytään istumaan tai heidän makuutilojaan katsomaan. Itse istuuduin alas erään miehen kanssa, joka halusi apua suomen kielen opettelussa.

 

”Haikeat ilmeet saivat kuitenkin väistyä, kun musiikki laitettiin soimaan ja tanssi alkoi.”

 

Haikeus loppuu tanssiin

Olimme vierailulla pari tuntia, jonka aikana sain puhua pakolaisten kanssa Suomesta, heidän mieliruoistaan ja heidän lempijulkkiksistaan. Kun puheenaihe siirtyi perheisiin, keskustelu meni usein haikeaksi. Useimmat pakolaisista olivat miehiä, jotka olivat lähteneet toiseen maahan aloittamaan heille uutta elämää. Perheen olisi tarkoitus tulla perässä sitten, kun sen aika on.

Haikeat ilmeet saivat kuitenkin väistyä, kun musiikki laitettiin soimaan ja tanssi alkoi. Varsin pian siitä meidän olikin aika jo lähteä kotiin. Vastalauseita tuli monta – kuulemma meidän olisi pitänyt olla kauemmin.

Vierailu osoitti minulle, että erilaisiin ihmisiin tutustuminen voi olla paras asia maailmassa, koska siinä saa uusia näkemyksiä ja koska se tuo erilaisuutta omaan elämään.

 

Laura Tekoniemi Kronvik Lägergård-pakolaiskeskuksen ulkopuolella.

 

Kuka?

Nimi: Laura Tekoniemi
Ikä: 17
Lempiraamatunkohta: ”Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa.” Matt. 5:16
Uskova esikuva: Mustasaaren Suomalaisen Seurakunnan työntekijät

 

 

Aiheeseen liittyvää: