Teksti ja kuva Iida Uronen
Kokeet, läksyt, projektit, testit — niistä on ainakin minun kevääni tehty. Sitten pitäisi vielä nähdä kavereita ja sukulaisia ja antaa itselleenkin hieman omaa aikaa rauhoittua, vaikkapa rukoukseen.
Tämä kevät on ollut stressaava. Olen jännittänyt, että mihin jatko-opintopaikkaan pääsen ja samalla yrittänyt selviytyä viimeisistä rypistyksistä peruskoulussa.
Ajatus siitä, että kahden viikon ajan en kuulu mihinkään, on pelottava. En ole enää peruskoulussa, mutta en vielä tiedä kumpaan lukioon pääsen. Ei ole valmista lukujärjestystä eikä kukaan anna kirjoja nenän eteen, vaan ne pitää metsästää käsiinsä ihan itse. Ihmiset, joiden kanssa olen viettänyt 9 tai jopa 10 vuotta samassa koulussa, lähtevät eri suuntiin ja eri kouluihin.
Toisaalta tällainen iso muutos elämässä voi olla uusi mahdollisuus. Uusi mahdollisuus näyttää, kuka oikeasti on. Se on mahdollisuus olla oma itsensä, saada uusia kavereita ja löytää se oma juttu.
Minulla on ollut suuri paine siitä, että pitää tehdä jotain todella spesiaalia peruskoulun loppumisen kunniaksi. Minulla on ollut vahva tarve sulkea tämä ovi elämässäni lopullisesti.
Yhteishaku oli minulle vaikea paikka, kun mietin, haenko paikalliseen lukioon vai lähikaupungin ilmaisutaitolukioon. Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Vähän väliä on kevättalven aikana pyörinyt mielessä, että mitäs sitten, jos en pääsekään siihen kouluun, johon hain. Ja vasta nyt tuli mieleen myös, että mitäs jos pääsenkin?
Mitä ikinä tapahtuukin, täytyy vain luottaa Jumalaan ja siihen, että Hän antaa voimaa, rohkeutta ja rakkautta.
Rukoillaan yhdessä rentouttavia, lämpöisiä ja siunattuja lomapäiviä kaikille!
”Katso: minä luon uutta. Nyt se puhkeaa esiin — ettekö huomaa? Minä teen tien autiomaahan ja joet kuivuuden keskelle.” Jes. 43:19
Kirjoittaja on Nuotan toimittaja.