Uskovaisena akateemikoiden ja opiskelijabileiden keskellä


Uuden koulun aloitus on monelle raskasta aikaa. Paikkakunnan mukana vaihtuu ystävät ja omat piirit. Haasteensa tuo myös seurakuntayhteyden löytäminen.

Teksti Henrik Mäki | Kuvat    Jenina Mali, Lil_foot_/Pixabay

 

Petteri Mali aloitti ensimmäiset korkeakouluopintonsa Tampereen teknillisessä korkeakoulussa seitsemän vuotta sitten, 19-vuotiaana. Hänellä oli odotukset korkealla.
– Se oli tosi mukava paikka. Olin aktiivinen ja kävin paljon tapahtumissa.
Seurakuntayhteys on tärkeää yrittää luoda nopeasti, kun muuttaa uudelle paikkakunnalle. Ilman sitä usko saattaa jäädä taka-alalle.
– Etsin jo etukäteen seurakuntayhteyttä uudelta opiskelupaikkakunnalta. Siellä kokoontui silloin Tampereen kristilliset teekkarit -niminen järjestö, joka kokoontui kerran viikossa. Sieltä löysin paljon uskovia kavereita, jotka myös opiskelivat. Omista opiskelukavereista en tuntenut yhtään uskovaa.

”Olisi voinut vieraantua uskosta ilman kristillistä teekkariporukkaa”

468x60v2


Miten uskovaisen pitäisi suhtautua muihin ihmisiin ja alkoholiin?

Kristityn on hyvä pohtia omaa suhtautumistaan niihin, jotka eivät usko. Ennen pitkää opinnot, työ tai harrastukset ajavat jokaisen toimimaan myös ei-uskovaisten kanssa.
– On tärkeää olla muitakin kuin uskovia ystäviä. Raamattu opastaa meitä uskovia, että menkää kaikkeen maailmaan. Se myös tarkoittaa, että meidän tulee mennä kaikenlaisten ihmisten luokse.
Alkoholilla on suuri osuus monissa opiskelijatapahtumissa. Kristityn pitää olla varma, että ei itse ajaudu mukaan maalliseen menoon, mutta hedelmällistä keskustelua syntyy usein juuri siellä, missä syntinen ihminen on.
– Uskonasiat nousivat eniten pinnalle silloin, kun monet alkoivat humaltua tapahtumissa. Melkein aina jossakin vaiheessa esille nousi oma uskoni. Koin kyllä tärkeäksi sen, että paikalla oli usein joku toinenkin kristitty.
Seurakuntayhteys on kuitenkin oltava varmalla pohjalla, koska ilman sitä maailman menoon on helppo eksyä.
– Uskosta olisi saattanut vieraantua ilman sitä kristillistä teekkariporukkaa. Kun hengailin heidän kanssaan suurimman osan aikaa, tiesin olevani hyvällä pohjalla. Jos olisin ollut vain niiden kanssa, jotka eivät jakaneet uskoa, olisi ollut helppoa jäädä vain niihin piireihin.

“Uskonasiat nousivat eniten pinnalle silloin, kun monet alkoivat humaltua. Melkein aina jossain vaiheessa esille nousi oma uskoni.”


Tiede, usko ja evankeliointi

Myöhemmin Petteri muutti hetkeksi Helsinkiin opiskelemaan jazzpianoa, minkä jälkeen hän palasi yliopisto-opintojen pariin Joensuuhun suorittamaan fysiikan aineenopettajan opintoja.
– Tiedepiireissä ei ole hirveän muodikasta uskoa. En tosin ajattele sen olevan alakohtaista. Samoin taitaa olla lähes kaikilla aloilla.
Petteri ei ole haasteensa kanssa ainut. Monet pohtivat tieteen ja uskon yhtälöä.
– Näen niin, että kun tieteellä korvataan Jumala, niin siinä lopulta ihminen korvaa Jumalan. Tiedettä ei nähdä enää alustana ymmärtää Jumalan luomia asioita. On tärkeää, että on esimerkiksi raamattupiiri, jossa näitä asioita ja kysymyksiä voi pohtia myös samanhenkisten ihmisten kanssa.
Joskus saattaa taas tuntua, ettei ole tarpeeksi hyvä kristitty, jos ei uskalla todistaa Jeesuksesta koulussa ja kaduilla. Petteri on kuitenkin eri mieltä.

”Jumalan aikataulut ovat lempeät”

– En silloin teekkariaikoina todellakaan olisi lähtenyt kaduille kertomaan Jeesuksesta. Nyt taas uskon kanssa on tosi helppo olla sujut. Jumalan aikataulut ovat paljon lempeämpiä. Ei nuorena tarvitse olla heti valmis kaikkeen, vaan siihen kasvetaan rauhassa.
Yksin ei kannata yrittää selviytyä. Seurakuntayhteydessä kasvamme varmalla pohjalla. Eikä edellisiä vuosia kannata jäädä murehtimaan, vaan armo on joka aamu uus. ”Mutta missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi.” (Room 5:20)

 

Petteri Mali

468x60v2