Miten kristityn tulisi suhtautua joskus voimakkainakin tajuntaan putkahtaviin kielteisiin tunteisiin? Entä hengellistä elämää uhkaavaan tunteettomuuteen? Onko usko vaarassa, jos Raamatun väkevä sanoma ei aina aiheutakaan väkevää fiilistä? Kristityn tunneelämään perehtyneen Asko Matikan mukaan uskovan ei tarvitse olla aina iloinen ollakseen hyvä kristitty, eikä tunteita kannata pitää uskon mittarina.
Millainen osa tunteilla on uskonelämässä? Määrittävätkö kristityn tunteet kenties hänen uskoaan? Etenkin nuorille kristityille nämä saattavat ajoittain olla isoja kysymyksiä. Kansanlähetyksen Seinäjoen piiripastorina toimiva Asko Matikka on pitänyt opetuksia aiheesta ja käsitellyt tunne-elämän ongelmia myös kirjassaan ”Matkalla paranemiseen”. Asko Matikka kehottaa uskovia antamaan rohkeasti tunteillensa niiden vaatiman tilan.
Vapaus tuntea
Askon mukaan tunteet eivät kerro sitä, olemmeko Jumalan lapsia vai emme, vaan sen, millaisia Jumalan lapsia olemme tietyllä hetkellä.
– Tunteet ovat yhtä tärkeitä sielulle, kuin aistit keholle. Aistit kertovat, mitä ulkopuolellamme tapahtuu. Tunteet ovat viestejä siitä, mitä ihmisen sisällä tapahtuu. Tunne-elämä ei kuitenkaan ole uskon mittari. Sen sijaan uskon perusta on Jeesuksen ristinkuolema ja Raamatun todistus sen merkityksestä Jumalalle ja meille, Asko sanoo.
– Kun opimme irrottamaan vaihtelevat tunteemme tästä perustasta, saamme kokea ne aitoina pelkäämättä Jumalan lapseuden menettämistä. Uskon oikea perusta siis vapauttaa kristityn tuntemaan,hän tiivistää.
Jumalan lapsina meillä on myös oikeus negatiivisiin tuntemuksiin silloin, kun ottaa päähän.
– Kielteisistä tunteista ei tarvitse tehdä parannusta, vaan niiden mahdollisista seurauksista; teoista, jotka ovat vääriä. Kielteisten tunteiden ilmaiseminen on opeteltava siten, ettei tehdä syntiä, eli ettei raivoissaan vahingoiteta esimerkiksi itseä tai toisia, Asko neuvoo.
Tunne-elämä on yksilöllistä
Kristityt saattavat joskus huolestua siitä, että mahtava fiilis tuntuu katoavan, kun uskon tiellä on päästy hyvään alkuun. Mitä ilmiön taustalla piilee?
– Asia on luonnollinen, kun ymmärretään, että vasta uskoon tullut ihminen tarvitsee enemmän tukea ja vahvistusta myös tunne-elämän kautta, kuin jo Raamattuun juurtunut ja sitä paremmin tunteva kristitty, sanoo Asko.
– Kannattaa muistaa, että hengellisillä kokemuksilla ei voida arvioida Jumalan rakkautta, hän painottaa.
Ei siis ole vaarallista, jos uskovasta ei aina niin sanotusti tunnu miltään, tai jos vahvasta opetuksesta ei välttämättä saakaan ”kiksejä”. Asko kehottaa huomioimaan ihmisten yksilöllisyyden tunteiden suhteen.
– Jotkut vain ovat tunteellisempia kuin toiset. Olemme kaikki erilaisia tunne-elämämme osalta. Persoonallisuutemme lisäksi siihen vaikuttavat esimerkiksi kotona saatu kasvatus tai yksinkertaisesti mielentila tietyllä hetkellä. Jokaisella on lisäksi oma tapansa ilmaista tunteensa, hän sanoo. Toinen voi ratketa riemuun, kun toisella saattaa häivähtää hymy huulilla samassa tilanteessa. Toinen saattaa pudota monttuun, kun toinen tokaisee: ’No, sattuuhan sitä’.
Raamatun ensisijaisuus
Joissain tilanteissa usko ja tunteet saattavat olla ristiriidassa keskenään. Tällöin on syytä pitää ohjeellisena Raamatun sanaa.
– Kaikki, mikä tuntuu hyvältä, ei ole oikein, eikä kaikki pahalta tuntuva ole väärin. Koska olemme langenneita ihmisiä, saattaa synti tuntua meistä hyvältä; eiväthän kiusaukset olisi kiusauksia, jos ne tuntuisivat ihmisistä pahalta. Paratiisissa ”Nainen näki nyt, että puun hedelmät olivat hyviä syödä, ja että se oli kaunis katsella ja houkutteleva, koska se antoi ymmärrystä. Hän otti siitä hedelmän ja söi ja antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan, ja mieskin söi.” Siksi Jumalan tahtoa ei koskaan tule perustella tunteella, vaan Raamatulla, kirkon traditiolla ja sillä, miten muut kypsät kristityt kyseisen asian näkevät, Asko sanoo.
Joka tapauksessa ihmisen kyky tunteisiin on Jumalan luoma, tarpeellinen asia. Askon mukaan oikea tapa suhtautua tunteisiin onkin kiittää niistä Jumalaa. Tunteiden opiskelijoita hän neuvoo hyödyntämään Vanhan testamentin psalmeja, jotka auttavat niiden tunnistamisessa. Psalmien kautta on myös mahdollista sanoittaa omat tunteensa.
Tämä artikkeli on arkistojen helmi Nuotasta 4/2003.