Unelmana kirjailijan ura


Rebekka Solje on 25 – vuotias opiskelija, joka on kamppaillut masennusta vastaan lähes koko aikuisikänsä. Masennuksen Solje ei ole antanut lannistaa, vaan hän on päättänyt toteuttaa sinnikkäästi unelmiaan.

Teksti Henrik Mäki
Kuva Rebekka Solje /promo

 

Soljen masennus alkoi noin neljä ja puoli vuotta sitten, mutta hän arvioi, että masennus on saattanut tehdä tuloaan jo pidempään.

– Jälkikäteen ajateltuna se on ollut kuin ilmapallo, joka on kasvanut ja kasvanut ja lopulta räjähtänyt.

Nyt Solje kirjoittaa fantasiakirjaa, joka auttaa häntä käsittelemään masennustaan. Suuri apu on ollut myös tukiverkostosta, jonka Rebekka löysi seurakunnasta.

– Uskovien yhteys ja konkreettinen tuki ovat olleet suuri apu. Moni kuitenkin tarjoaa lähinnä rukoustukea.

Tuntuuko rukoustuki sitten sanahelinältä?

-Tuntuu, mutta en halua väheksyä rukouksen merkitystä. Uskovana allekirjoitan, että on helppo sanoa rukoilevansa toisen puolesta, mutta pahimmassa tapauksessa senkin unohtaa.

 

Viikinkiajan syövereihin

Vuosi sitten Solje alkoi kirjoittaa viikinki -aiheista fantasiakirjaa, nyt sivuja on kasassa kaksisataa.

-Sain idean, kun näin Facebookissa eräällä kultasepällä hänen tekemänsä sormuksen. Mielikuvitus alkoi välittömästi laukkaamaan. Ensin syntyi novelli, sitten suurempi projekti. Sormuksen rooli kirjassa on kuitenkin pieni.

Näkyykö kirjassa kristillinen sanoma?

-Ei suoranaisesti, mutta uskon kirjoittajan vakaumuksen näkyvän aina tekstissä.

Kirjan työstämisellä on ollut merkityksensä kamppailussa masennusta vastaan.

-Siinä pääsee hetkeksi todellisuutta pakoon, ja luomaan jotain positiivista muille. Siinä käsittelee omia ajatuksiaan, vaikka kirja ei suoranaisesti kerrokaan omasta elämästä, mutta selviytymistarina on oleellinen osa sitä.

Solje kertoo, että kirja rakentuu neljän eri kertojan kerronnasta. Suosikkihahmoa Soljella ei kuitenkaan ole.

-Jokainen kertoja on ikään kuin ystävä. Erik puhuttelee vahvuudellaan, Ingrid suoruudellaan, Ivar rakkaudellaan ja Freja heikkoudellaan.

dav

Voiko masennuksen keskellä säilyttää uskon?

-Ainakin välillä tuntuu todella vaikealta. Tulee sellainen olo, että olen huonompi uskova. Kaikki ovat niin iloisia, että se tuntuu lähes teennäiseltä.

Rebekka kuitenkin kertoo, että uskominen siihen mitä ristillä tapahtui ei ole niin vaikeaa, vaikeampaa on uskominen hyvään Jumalaan.

-Välillä olen vihainen Jumalalle tapahtuneista. Luopumusta ei ole kuitenkaan missään vaiheessa ollut. Raamattuakin tulee luettua viikottain.

Kirjoittaminen on Rebekalle oleellinen osa jaksamista.

-Olen aktiivinen somessa, kerron siellä mitä elämässä tapahtuu. Ystävät, läheiset ja kauemmatkin tuttavat oppivat ymmärtämään mielen maailmaa masentuneen näkökulmasta.

Haastattelussa painottuu vielä yksi teema, jonka Rebekka haluaa nostaa esille nuorille, jotka kokevat elämässään vaikeuksia.

-Älä jää yksin. Voit ottaa yhteyttä kouluterveydenhoitajaan, nuorisotyöntekijään tai seurakuntasi pappiin. Aina löytyy joku, joka ainakin pystyy ohjaamaan, jos ei itse pysty auttamaan. Ei saa jäädä tuleen makaamaan.

Aiheeseen liittyvää: