Teksti Tatu Kekkonen | Kuva Suvi Kekkonen
Jumala voi käyttää jokaista, joka rakastaa Jeesusta. Siinä on mietelause, joka on haastanut minut arvioimaan suhdettani Jumalaan yhä uudestaan, kun olen työskennellyt lähetystyön parissa. Tuolla lauseella haluan rohkaista ihmisiä etsimään omaa paikkaansa lähetystyössä, mutta samalla se sisältää totuuden, joka minun on myönnettävä itsestäni. Suomalaisena miehenä minusta nimittäin tuntuu suorastaan kauhealta sanoa ääneen, että rakastan Jeesusta. Haluan kyllä olla hänen seuraajansa ja todistajansa, mutta johonkin se raja on vedettävä.
Tiedän, että Jeesus rakastaa minua, ja haluan kertoa siitä muillekin. Miksi sitten tuntuu niin vaikealta sanoa itse rakastavansa Jeesusta? Jeesuksen kautta meillä voi olla inhimillisesti ymmärrettävä suhde Jumalaan, joten sen luulisi sisältävän myös rakkauden. Ehkä ongelman ydin onkin siinä, etten ole kunnolla ymmärtänyt, mitä oikeastaan tunnen ja tunnustan.
“Mitä jos en rakastaisi Jeesusta?”
Mitä jos en rakastaisi Jeesusta? Silloin luonnollinen ratkaisu olisi pysyä mahdollisimman kaukana hänestä. Jos kuitenkin ilman rakkauttakin haluaisin pysyä hänen lähellään, täytyisi minun ajatella vain itseäni ja motivaationi olla Jeesuksesta saamani hyöty. Surullista on, että silloin pitäisin tärkeämpänä omaa päätösvaltaani kuin Jumalan tahtoa.
Olen saanut kokea, miten Jumala todella käyttää minua työssään suunnitelmansa mukaisesti, joten alussa esittämäni mietelauseen toisenkin osan on oltava totta. Kaikille kaltaisilleni tunneilmausten välttelijöille haluan sanoa, että jos kerran tahdot palvella Jumalaa, silloin myös rakastat Jeesusta.
Kirjoittaja on journalisti ja muusikko, joka työskentelee lähetysjärjestö OM:ssä. Hänen ajatuksiaan voi lukea lisää blogista kekkosetmenee.com