To the Bone on Netflix-elokuva, jossa anoreksian kanssa kamppaileva Ellen etsii merkitystä elämäänsä. Korjaisiko sydämessä ammottavan aukon vaikkapa uusi poikaystävä, vai onko olemassa jotain kestävämpää?
Elokuva To The Bone kertoo 20-vuotiaasta Ellenistä, joka on jo vuosia kamppaillut syömishäiriön, anoreksian kanssa. Lukemattomat hoidot, lääkärit ja psykologiset keinot on käyty läpi. Jokaisen yrityksen jälkeen Ellen kuitenkin huomaa vain laihtuvansa entisestään. Mikään eikä kukaan tunnu saavan Elleniin todellista, pysyvää yhteyttä. Lopulta Ellenin hajanainen perhe päättää lähettää hänet nuortenkotiin, joka on täynnä Ellenin kaltaisia, jo toivonsa menettäneitä teinejä. Nuorista pitää huolta perinteisestä lääkäristä poikkeava tohtori Beckham.
Ellenin ensitapaaminen Beckhamin kanssa ei suju odotuksien mukaisesti: Ellen ilmaisee olevansa välinpitämätön ja kieltäytyy lääkärin tarjoamasta hoidosta. Hartioitaan kohauttaen Beckham kertoo, ettei hoito onnistuisi, ellei Ellen itse haluaisi sen onnistuvan. Klinikan ovet paukkuen Ellen palaa takaisin vanhaan elämäänsä, vain havahtumaan kuinka onneton hän todella on. Pian Ellen kuitenkin palaa takaisin klinikalle, pyytää tohtorin apua ja pääsee nuortenkotiin.
Parannuksen kynnyksellä
To the Bonen tohtori Beckhamin roolin voi nähdä elokuvassa vertauskuvallisesti samanlaiseksi kuin meidän Jumalamme. Hän ei pakota meitä parempaan elämään, hän ei käske meitä parantumaan eikä hän raahaa meitä sunnuntaisin rangaistuksen uhalla kirkkoon. Jumala on tehnyt kaiken valmiiksi, mutta silti olennaista on, että me ihmiset haluamme parantua. Meille annetaan uusi mahdollisuus, vaikka olisimme jo monesti kieltäytyneet ja tehneet syntiä. Jumala on aina valmis meitä varten, mutta myös meidän on oltava valmiita ottamaan Jumala vastaan. Mikään suhde ei toimi, jos vain toinen osapuoli on siitä kiinnostunut.
Hoitokodissa ollessaan Ellen tutustuu Luke-nimiseen poikaan, joka kamppailee saman sairauden kanssa. Ellen ja Luke turvautuvat toisiinsa ja alkavat voimaan paremmin. Pian suhde kuitenkin alkaa rapistua, ja sen ohella myös molempien terveys. Suhteen loputtua molemmat ovat entistä huonommassa kunnossa ja Ellen menettää sekä toivonsa parantumisesta että ainoan ystävänsä.
Aina on hyvä muistaa, että ainoa kallio, johon voi todella tukeutua, on Jumala. Omaa hyvinvointiaan ei kannata laskea toisen ihmisen varaan.
“To the Bone muistuttaa, että ainoa kallio, johon voi todella tukeutua, on Jumala.”
Pitkä tie terveyteen
Ihmissuhteen murenemisen jälkeen Ellen karkaa nuortenkodista ja matkustaa äitinsä luo. Ellen ei kuitenkaan tunne juurtuvansa modernin äitinsä luokse ja lähtee yöllä kävelylle vuoristoon etsien vastausta ongelmiinsa. Aliravittu elimistö kuitenkin pettää, ja Ellen menettää tajuntansa. Aamulla auringonvaloon herätessään Ellen ymmärtää elämän arvokkuuden ja sytyttää uudelleen jo hiipuneen toivon liekkinsä.
Karkumatkansa jälkeen Ellen palaa takaisin nuorisokotiin ja matka hyvinvointiin alkaa taas lähtöruudusta. Ellen huomaa taas tuntevansa iloa ja onnellisuutta, vaikka tiedostaakin, että matka parantumiseen tulee olemaan pitkä. Tähän sopii taas tuttu Tuhlaajapojan tarina: Ellen oli lähtenyt mitään sanomatta, jättäen kaikki ystävänsä ja tukijoukkonsa taakseen, mutta sai silti tulla takaisin. Jumala ei hylkää meitä, vaikka kompuroimmekin tiellämme parannukseen. Avain vaikeista ajoista selviämiseen on se, että ihminen ymmärtää oman heikkoutensa ja laskee huolet Taivaan Isän käsiin.
To The Bone, 2017.
Käsikirjoitus ja ohjaus: Marti Noxon
Pääosassa: Lily Collins
Teksti Asta Koivisto | Kuva Elokuvan promokuvat
Lue myös: »https://nuotta.com/miten-kohdata-masentunut-ystava/
To the Bonen traileri: »https://www.youtube.com/watch?v=705yRfs6Dbs