Timon stoori


Maata Näkyvissä -festarien lauantai-illassa toistuu screeneille heijastettava diashow, jonka päähenkilö on Timo Vainio. Nuoren miehen yllättävällä kuolemalla on ollut yllättävät seuraukset, jotka vain Jumala on voinut suunnitella.

“Syksyllä 1984 seitsemäntoistavuotias Timo Vainio lähti tavalliseen tapaansa aamulla kouluun. Kesken koulupäivän hän alkoi tuntea kipua rinnassaan. Timolla oli synnynnäinen sydänvika, joka ei ollut koskaan pahemmin oireillut. Tuona päivänä Timo kuitenkin sai sydänkohtauksen ja kuoli.

Muistokukkien sijasta pyydettiin, että ihmiset muistaisivat lahjoituksella Turun Kertsiä – nuortenporukkaa, jossa Timo oli ollut aktiivijäsen. Lahjoituksia kertyi 4000 markkaa.”

Maata Näkyvissä -festarien sivuilta löytyvään tekstiin palataan jokaisilla festareilla. Lauantai-illassa Gatorade Center hiljenee, kun diashow kertoo, että Timolla ja meillä on maata näkyvissä.

Jussi Miettinen oli Timon hyvä ystävä Kertsi-ajoilta. Hän oli myös ensimmäinen palkallinen MNF:n tekijä ja aloitteellinen siinä, että festarit järjestettiin toisen, kolmannen ja neljännenkin kerran. Myös Timon sisko, Marita Vainio oli yksi kertsiläisistä. Itse asiassa oli hänen ideansa kerätä muistokukkien sijaan rahaa Kertsille.

468x60v3

– Yritimme keksiä Kertsille kerätylle rahalle jonkun tarpeeksi arvokkaan käyttökohteen. Itse ajattelin, että olisimme voineet ostaa Kertsille vaikka jonkun kivan sohvan, Marita nauraa.

Sohvaa ei ostettu, vaan Timolle järjestettiin huolella mietitty muistojuhla. Palataan kuitenkin ensin siihen, millainen tyyppi itse Timo oli.

“Olisimme voineet ostaa Kertsille vaikka jonkun kivan sohvan.”

Timo Antti = timantti

Timo oli Jussi Miettisen mielestä huumorintajuinen kaveri.

– Timon toinen nimi oli Antti, joten hän kutsui itseään välillä Timantiksi. Timo oli tavallinen sen ikäinen nuori, kiinnostunut urheilusta, stereoista ja sellaisesta. Hän oli minulle tosi hyvä ystävä, Jussi kiittää.

– Ei ehditty tuntea valtavan kauaa ennen Timon menehtymistä, mutta pidimme yhteyttä tiiviisti ne vuodet. Kävimme kirkossa, elokuvissa ja urheilukilpailuissa. Olimme myös isosina kahdella riparilla.

– Timon kuolemaa edeltävänä kesänä olimme kahdestaan perheeni kesämökillä. Valvoimme koko yön, ja soudimme meren selälle katsomaan auringonnousua, Jussi muistelee.

– Marita sanoikin joskus että täytyy olla kiitollinen siitä, ettei sydänkohtaus tullut esimerkiksi siellä mökillä, vaan koulussa, jossa oli Timo oli terveyden ammattilaisen hyvissä käsissä.

– Timo oli pohdiskeleva tyyppi, joka haaveili lääkärin urasta, Marita puolestaan kertoo.

Marita sattui olemaan paljon tekemisissä Timon kanssa hänen kuolemaansa edeltäneellä viikolla.

– En asunut enää vanhempieni luona, mutta kävin auttamassa Timoa matikanläksyjen kanssa töiden jälkeen. Kävimme katsomassa Turun päivän ilotulitusta, ja syöpää sairastavan ystävän luona sairaalassa. Kokemukset ovat keskenään irrallisia, mutta merkityksellisiä minulle.

Intensiivinen muistojuhla

Hautajaisten jälkeen Marita, Jussi ja muutama muu nuori alkoivat valmistella Timon muistojuhlaa. Sitä tehtiin suurella innolla, pienellä porukalla ja tiedostamattomana surutyönä. Poikkeuksellinen ajatus oli, että tapahtuma tehdään nuorilta nuorille.

– Oltiin oltu elämämme aikana niin monessa tylsässä hengellisessä tapahtumassa, ettei haluttu sellaista, Marita nauraa.

– Käytimme suunnitteluun paljon aikaa – joku taisi meitä siitä moittiakin, Jussi muistaa.

– Teimme aivan kaiken itse: kävimme kiinnittämässä majakan kuvalla varustettuja mainoksia lyhtypylväisiin ja toimimme majoitusvalvojina. Tapahtuman järjestäminen oli kotikutoista ja valmistelu myös rankkaa, kun tein sitä työn ohessa, Marita jakaa.

Runosmäen urheilutalolla järjestettiin konsertti osana tapahtumaa, sillä järjestystiimi halusi tavoittaa nuoria. Konsertissa esiintyivät turkulainen bändi sekä Pekka Simojoen ja Anna-Mari Kaskisen bändi Alabasteri.

Konserttia leimasi intensiivinen ilmapiiri. Jussi Miettiselle illan konsertti oli hänen omassa henkilöhistoriassaan tärkeä.

– Koin Jumalan kutsuvan minut tuolloin nuorisotyöhön. Näin silmieni edessä suuren nuorisojoukon osallistumassa kristilliseen tapahtumaan. Minulle oli itsestään selvää, että Maata Näkyvissä järjestetään uudestaan, ja että tahdon olla siinä mukana.

“Ai, sä olet Timon sisko?”

Timon stoori on kulkenut festareilla 35 vuotta.

– Festareiden järjestäminen tuntui merkitykselliseltä työltä. Motivaattori oli myös ajatus siitä, että Timon kuolema ei tapahtunut sattumalta, Jussi Miettinen painottaa.

Marraskuu ajankohtana valikoitui pyhäinpäivän ja tuomiosunnuntain lähettyville, mikä on Timon stoorin viitekehyksessä puhuttelevaa. Järjestäjänuoret taktikoivat ajankohdan myös riparilaisten mukaan. Kesäisen riparin jälkeen synkän syksyn keskellä loistava gospel oli tärkeää silloin, ja on tärkeää edelleen.

Marita Vainiolle Maata Näkyvissä tuo joka vuosi veljen mieleen.

– Omalla tavallaan on vaikeaa, että Timo on kristillisessä mediassa vuosittain esillä. En sure isäni kuolemaa samalla lailla kuin Timon. Elän surun ja ikävän kanssa loppuikäni, mutta sen kanssa oppii elämään.

Opettajana työskentelevä Marita on kokenut myös hauskoja hetkiä, kun oppilaille on selvinnyt, että hän on Timon sisko.

– Joskus oppilaat alkoivat taputtaa, kun kerroin asiasta. Olin ihan, että mitä ihmettä, Marita naurahtaa.

– Olen ollut välillä festareiden stagella haastateltavana, kun Timon stooria on kerrottu. 17-vuotias on harvoin ehtinyt tehdä mitään kovin merkittävää. Timon elämä on poikkeus: hänen elämäänsä muistellaan vielä 35 vuoden jälkeenkin. Se on aika hurjaa.

“Timon kuolema ei tapahtunut sattumalta.”

Kaikista tärkein

– Minä kyllä luulin, että Maata Näkyvissä järjestetään vain kerran, mutta kerättyä rahaa jäi tapahtuman jälkeen yli puolet jäljelle. Yksi pastoreista kysyi, että eikö ensi vuonna uudestaan, ja olin ensin sitä mieltä, etten jaksa järjestämishässäkkää toista kertaa. Yön yli nukuttua se oli kuitenkin minustakin jo hyvä idea, Marita kertoo.

Jussi on verrannut festareita Jeesuksen viiteen leipään ja kahteen kalaan, jotka riittivät kauan, mutta joskus kuitenkin loppuivat. Festarit ovat saaneet jatkua tähän päivään saakka, mutta Marita ja Jussi painottavat, että se on Jumalan kädessä.

– Olen ollut surullinen festareiden ympärillä käydystä kirkkopoliittisesta keskustelusta, mutta ei festarien loppuminen sinänsä olisi suuri katastrofi. Emme tiedä, miten tulee käymään. Jumala johdattaa tapahtuman oikealla tavalla, Marita vastaa.

Marita kohtaa omassa työssään paljon nuoria, ja kokee, että armo on suurin sanoma, jonka he voivat saada – tai kuka tahansa muu.

– Meillä voi olla sellainen ajatus, että nuorena ei armoa tarvita. Armo kirkastuu, kun on vähän vanhempi. Kun arki tulee, eikä jaksa olla mallikristitty, käsiin ei jää mitään muuta kuin armo.

Jeesuksen takia Timolla oli ja meillä kaikilla on maata näkyvissä.

 

“Kun arki tulee, käsiin ei jää mitään muuta kuin armo.”

 

Jutun kuvituksen valokuvat ovat katseltavissa 80-luvulta asti festareilla olleessa kansiossa, jonka löytää sivukäytävältä tänäkin vuonna.

 

468x60v4