Kaksi pientä suomalaista lensi näin, aurinkoista reittiä Israeliin päin. Ja koska matka oli hauska niin, päättivät he jakaa reissun kohokohdat sinun kanssasi!
Teksti Ruusu Suomi
Kuva Ruusu Suomi
Viime keväänä, kun täällä pohjoisessa vielä viimasi, minä ja pikkuveljeni istuimme bussin etupenkille. Määränpäänä oli Israel. Emme toki aikoneet sinne asti matkata bussilla, mikä kävi ilmi hyvinkin pian. Porissa bussimme päätti hajota, ja Helsinkiin asti olisi pitänyt päästä. Ei se mitään haitannut toisaalta. Rukoilimme ja odottelimme rauhassa toista bussia, ja sen saavuttua pääsimme ihan sujuvasti koneeseen. Lennossa ei sinänsä ollut mitään vikaa, paitsi ettemme veljeni kanssa päässeet istumaan vierekkäin. Tai oikeastaan pääsimme, mutta siinä oli käytävä välissä. Tämä tarkoitti sitä, että minun täytyi huutaa jotta veljeni kuulisi minua. Mahtoi häntä hävettää.
Minun täytyi huutaa jotta veljeni kuulisi minua.
Näin suomalaisena oli aivan todella mielenkiintoista liikkua Israelissa. Siellä näki niin paljon asioita, joita ei koskaan näkisi täällä rännän ja sammalen keskellä. Yksi ehdoton lempijuttuni reissun päällä on aina ollut mahdollisimman outojen asioiden bongailu. Genesaretin järven ympärillä ja Juudean autiomaassa se ei ollut vaikeaa. Oli mielestäni jo tarpeeksi hassua nähdä kameleita, saati sitten kamelikaravaaneja. Ehdottomasti oudoin asia kuitenkin vilahti ohitsemme, jossain ei-edes-kovin-pienessä kaupungissa. Kameli parkissa. Luit oikein, kameli parkissa. Tarkoitan kirjaimellisesti kamelia parkkiruudussa. Tämä inspiroi minua ostamaan kihlatulleni tuliaiseksi käsin puusta veistetyn kyttyräkaverin.
Yksi ehdoton lempijuttuni reissun päällä on aina ollut mahdollisimman outojen asioiden bongailu.
Matkallamme törmäsimme muihinkin suomalaisille erikoisiin ilmiöihin. Esimerkiksi oli hyvin hämmentävää oppia, että palmuja onkin useampaa erilaista lajiketta. Tällaiselle sekametsien kasvatille se meni ihan yli ymmärryksen. Enkä tietenkään kehdannut kysyä näiden kummallisten palmupuiden nimiä, joten minun täytyi keksiä niille kokonaan omat nimet. Ihan ensimmäisen yksilön nimesin janoisena ja nälkäisenä ananas-palmuksi. Ja se tosiaan näyttää juuri siltä, miltä se kuulostaakin. Myöhemmin löytyi jostakin merenrannan tuntumasta erittäin vaikuttava yksilö. Se näytti hirmuisen tutulta, mutten ensin tahtonut millään saada päähäni, mitä se muistutti. Pikkuveljeni mennessä sen viereen ihmettelemään sain kuitenkin deja vun: Chewbacca. Äidillämme ei ihan mennyt läpi, kun kotona näytin kuvia sanoen: ”Tämä tässä on Chewbacca-palmu”.
Tämä tässä on Chewbacca-palmu.
Sarjassamme ”miten nimetä israelilaisia asioita fiktiivisten hahmojen mukaan” löytyy reissultamme muutakin kuin hämmentävät puut. Nimittäin liskot. Pienenä niitä tuli pyydystettyä, mutta ei niillä koskaan mitään nimeä ollut. Joten siltä pohjalta kun lähdetään, minulla ei ollut mitään hajua niistä erikoisista liskoista joita näimme. Heitinkin ihan lonkalta sellaisia nimiä kuten tavallinen walesinvihreä ja norjalainen röpelöniska. Nämähän ovat tietenkin lohikäärmelajeja Harry Potter -maailmasta. Tätä fantasian läsnäoloa matkallamme saattaa selittää se, että lentojen aikana luin ensimmäiset Potterit yhdeksännen kerran ikinä. Hups.