”KYLLÄ ELÄMÄ ON IHANAA!” huusi Late ja pomppi nurmikolla kuin heikkopäinen. Hän oli juuri saanut tietää, että Susannan tunteet häntä kohtaan olivat samanlaiset kuin hänellä Susannaa kohtaan. Late oli rakastunut ja häntä rakastettiin. Mahtava tunne ja mahtava asia! Late kieriskeli tuossa upeassa fiiliksessä ja kertoi kaikille, kuinka ihana Susanna on.
Hän sai Susannalta monia kirjeitä, mutta ei lukenut niitä. Hän ei soittanut Susannalle, eikä vastannut, kun Susanna yritti soittaa hänelle. Late ei halunnut tavata Susannaa. Hän halusi vain fiilistellä rakastumisen tunnettaan.
Susanna ei kuitenkaan luovuttanut. Sitkeästi hän laitteli Latelle viestejä, joihin Late ei edelleenkään vastannut. Hän ei edes lukenut niitä. Late vain jatkoi Susannan ylistämistä, mutta pikkuhiljaa se muuttui vaikeammaksi ja vaikeammaksi. Tunne ei ollutkaan niin suuri kuin se oli ollut. Hän alkoi epäillä, että rakastikohan Susanna häntä. Ja että rakastiko hän Susannaa.
LATE PÄÄTTI LUKEA PÄTKÄN jostain Susannan kirjeestä. Kirjeessä Susanna kertoi hänelle, kuinka mahdottoman tärkeä ja rakas Late oli ja kuinka hän suorastaan janosi päästä Laten seuraan. Hän jopa kutsui Laten syömään luokseen. Susanna lupasi tarjota hänelle ”taivaallisen hyvää ruokaa”. Hetkeksi Latelle palasi tuo autuas tunne, jossa saa kokea rakastavansa ja olevansa rakastettu.
Myöhemmin Late ei kuitenkaan enää lukenut Susannan kirjeitä eikä vastannut Susannan yhteydenottoihin. Ja ei, hän ei mennyt Susannan luo syömään. Pikkuhiljaa Susanna alkoikin Laten mielessä jäädä kauas taa.
KULUI KYMMENEN VUOTTA… Laten kännykkä soi. Tuntematon numero.
– Johtaja Late Lappalainen, puhelimessa, hän vastasi miehekkäällä äänellä.
– Hei, täällä Susanna, kertoi ihana naisääni luurin toisessa päässä.
– Kuka Susanna? Taisi tulla väärä numero, sanoi Late ja sulki puhelimen. Huoneensa hämärässä valossa Susanna itki kännykkä kädessään. Mutta kaikesta huolimatta hän vielä toivoi, että saisi joskus Laten luokseen. Silloin Late ymmärtäisi, kuinka paljon Susanna häntä rakastaa… vieläkin. Vielä ei ole liian myöhäistä.
”Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani.” Jeesus ( Joh. 15: 9)
Teksti: Sami Liukkonen
Kuva: sxc/Billy Alexander