Onko syksy sinulle paluu vanhaan vai jonkin uuden alku?
Teksti: Toni Kokkonen
Eräs tuttu kirkon nuorisotyönohjaaja purki sydäntään pari viikkoa sitten. Hänellä oli ollut riparilla villi ja levoton nuori mies. Nuorisotyönohjaaja tiesi, että pojalla on kotona ja koulussa hankalaa, joten vaikeudet riparilla eivät olleet yllätys. Mikä oikeasti yllätti, oli se miten evankeliumi oli koskettanut tätä(kin) nuorta miestä. Oppitunneilla levottoman hyppimisen tilalle oli tullut kiinnostus ja aito pohdiskelu. Ryhmässä oleminen oli tullut myös helpommaksi ja tuttuihin luokkakavereihin sai tutustua uudella tavalla. Viimeisenä iltana poika oli rukoillut ääneen porukassa ja innoissaan kysellyt seurakunnan nuorten toiminnasta.
Nuorisotyönohjaajaa kuitenkin murehdutti, että kun koulu oli alkanut taas, niin vanhat kuviot olivat jatkuneet. Riparilla kuorestaan ulos tullut poika oli taas koulun kiusaaja, joka ensi töikseen oli hajottanut luokkakaverin mopoauton ja oli nyt poliisin puhuttelussa. Syksy oli tuonut mukanaan paluun vanhaan.
Tulevan sunnuntain teema kirkkovuodessa on “Lähimmäinen”. Päivän evankeliumitekstissä Jeesus sanoo: ”Teille on opetettu: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.’ Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia.” (Matt. 5:43-48). Tämä on vaikeaa: Jeesus asettaa tässä valtavan haasteen meidän syntiselle luonnollemme. Meidän on aina helpompi vihata kuin rakastaa. Vanhat toimintamallit, vanhat “kuviot” ja vanhat synnit vetävät puoleensa ja lankeaminen niihin on helppoa.
Meidän onneksemme Jeesus ei tullut etsimään täydellisiä ihmisiä. Jeesus itse sanoo: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä.” (Mark. 2:17). Jos syksysi on alkanut huonosti, niin vielä on aikaa: tänäänkin syntien anteeksianto Jeesuksen tähden on olemassa epätäydellisille, rikkinäisille, mopoautoja hajottaville ja syntisille ihmisille.
Siunattua syksyä!