Joose Keskitalo on hyvin omaleimainen artisti, jonka kappaleet ovat merkityksellisiä ja monitasoisia. Hän julkaisi maaliskuussa uuden levyn nimeltä Julius Caesarin anatomia.
Teksti Nea Kosonen | Kuva Promokuvat
Musiikki on aina ollut mukana Kiukaisista kotoisin olevan Joose Keskitalon elämässä. Lukiossa hän opetteli soittamaan kitaraa, kulkeehan se kätevästi mukana. Sitä ennen hän oli laulanut perheensä yhtyeessä, joka esiintyi hengellisissä tilaisuuksissa.
– Osaan kyllä soittaa kaikkia soittimia, mutten hyvin. Epäilen, etten osaa soittaa hyvin edes kitaraa, Keskitalo naurahtaa.
Muusikko toteaa, että hänellä on esikuvia niin monta kuin on artisteja, joita hän on kuunnellut. Suurimmaksi esikuvakseen ja taustavaikuttajakseen hän kuitenkin nimeää Jyri Pitkäsen, joka soitti itse tekemiään lauluja aikoinaan nuortenilloissa.
– Oli elämys kuulla niitä, koska niitä ei voinut kuulla radiossa. Ne olivat lauluja, joilla oli merkitys Jeesuksen kautta.
Kokemuksen myötä Keskitalokin alkoi tehdä lauluja. Hänen musiikkityyliään on määritelty bluesiksi, folkiksi, iskelmäksi ja jopa rockiksi, muttei laulaja-lauluntekijä tahdo itse ottaa kantaa asiaan. Hän heittää:
– En tahtoisi heittäytyä hankalaksi, mutten kuvaile omaa musiikkiani.
Tarinankertojan tarpeellinen jännitys
Lavakarismastaan tunnettu ”nykyajan Lönnrot” kuvailee olevansa luonteeltaan tarinankertoja. Hän nauttii siitä, että saa kertoa ihmisille tarinoita.
– Muistaakseni J. R. R. Tolkienilla oli sellainen ajatus, että hän vastusti allegorioita. Hänelle tarinat olivat itsessään arvokkaita eikä hän pitänyt siitä, että ihmiset näkivät niissä vertauksia joihinkin muihin asioihin. Mielestäni se oli hyvä ajatus. Kertomukset ovat hyviä ilman ilmiselviä tarkoitusperiä, esimerkiksi evankeliointia.
Vaikka Keskitalo keikkailee paljon, esiintymistilanne jännittää häntä aina. Joskus hänen kätensä tärisevät, joskus sen tuntee mahassa, joskus särkee pää ja joskus sitä ei tunne missään, mutta häntä jännittää silti. Esiintymisjännitys kuitenkin on hänen mielestään hyvä asia.
– Muuten kahden laulun jälkeen kyllästyisi ja tahtoisi lähteä kotiin.
Hän ei yritä päästä jännityksestään eroon, vaan hallita sitä. Tähän hyväksi keinoksi hän mainitsee sen, että mennessään lavalle esiintymään tai vaikka luokan eteen pitämään esitelmää hän katsoo jokaista kuulijaa silmiin ja aloittaa vasta sitten. Tätä konstia Keskitalo ei ole itse keksinyt, mutta sanoo käyttävänsä sitä toisinaan.
Muoto on tärkeä
Keskitalo on huomannut, että mitä vanhemmaksi hän on tullut, sitä tärkeämpänä hän on pitänyt asioiden muotoja. Tähän liittyy esimerkiksi se, millaista musiikkia jumalanpalveluksissa soitetaan. Hän ei tue musiikillisesti modernisoituja messuja, kuten pop- ja metallimessuja.
– Vaikka sanat olisivat hyvät, ei ole yhdentekevää, mitä jumalanpalveluksissa soitetaan. Muoto on tärkeä, koska se heijastelee tärkeää sisältöä.
Pääsiäinen merkitsee Keskitalolle kahta asiaa: Kristuksen ylösnousemusta ja paaston loppumista. Keskitalo itse on paastonnut lihasta, minkä hän toteaa liittyvän asioiden muotojen arvostamiseen. Paastoamisen kautta pääsiäistä odottaessaan hän kokee myötäelävänsä paremmin pääsiäisen tapahtumissa. Hän kuitenkin jatkaa, että siihen osallistuu, vaikkei varsinaisesti paastoaisikaan.
– Myös paastonajan tiedostaminen on siihen osallistumista, ja sekin on tärkeää. En tuomitse niitä, jotka eivät paastoa samalla tapaa kuin minä.
Pääsiäiseen liittyen hänellä ei ole mitään traditioita, ellei traditioksi lasketa sitä, että hänellä on useana vuonna ollut paljon keikkoja pääsiäisenä.
“Muoto on tärkeä, koska se heijastelee sisältöä.”
Synkkyys ei ole pahasta
Helposti tulkitsee, että monet Keskitalon laulut ovat kuolema-aiheisia. Tämän näkemyksen hän tyrmää sanoen, ettei yksikään hänen lauluistaan kerro kuolemasta. Sen sijaan kuolema toimii metaforana johonkin, esimerkiksi vääjäämättömyyteen. Hänelle lauluissa ei ole kyse siitä, mistä niissä lauletaan. Tärkeintä on se, mitä ei sanota.
– Lauluissa on monia tasoja. Pintatasolla laulu voi kertoa mäkihypystä, mutta seuraavalla tasolla on jotain muuta. Jos minä tekisin laulun kuolemasta, ei siinä mainittaisi kuolemaa ja se olisi iloinen laulu.
“Jos minä tekisin laulun kuolemasta, se olisi iloinen laulu.”
Mies kertoo kirjoittavansa laulujaan tietämättä itsekään niiden merkitystä. Vasta ajan kanssa hän pääsee etenemään syvemmälle laulun tasoissa. Siksi hän ei voi paljastaa, mistä hänen 3.3. julkaistu tuplalevynsä Julius Caesarin anatomia kertoo.
– Syvin taso on arvoitus, ja niin pitää ollakin.
Vaikka helposti ajattelee Keskitalon laulujen olevan synkkiä, se ei ole hänen tarkoituksensa. Hän muistuttaa, ettei synkkyys ole yksinomaan huono asia, onhan se suhteellista kuten ilokin. Muusikon mukaan kesähitti kuvastaa synkkyydestä pahinta, merkityksettömyyttä.
– Sen sijaan synkkien laulujen reunoista vuotaa läpi valoa, koska niissä on merkityksellisyyttä.
Joose Keskitalo taustayhtyeenään The Mystic Revelation of Teppo Repo.
Albumit: Luoja auta (2004), Kaupungit puristuvat puristimissa (2006), Joose Keskitalo ja Kolmas Maailmanpalo (2008), Tule minun luokseni, kulta (2009), Maan näkyjä (2011), Vyötä kupeesi ja tule! (2012), Ylösnousemus (2014), Julius Caesarin anatomia (2017). Lisäksi livealbumit Herra, opeta minua kuolemaan (2007) ja Rovaniemen kirjasto 18.4.2009 (2010) sekä EP:t 7” (2004), Otus (2007) ja Muuan mies / Joose Keskitalo (2009).
Nettisivut: www.facebook.com/joosekeskitalo