Usein Suomessa vahvoja persoonia katsotaan ylöspäin, ja herkkyyttä pidetään heikkoutena. Jos suomalaista sisua on vain vähän, pitääkö minun etsiä sitä itsestäni väkisin muita ihmisiä varten?
Teksti Salla Santapukki | Kuva Lecerina Tehei
Kirjoittaja tekee ystävänsä kanssa vapaaehtoistyötä Australiassa kahdessa kristillisessä leirikeskuksessa.
Muutaman kuukauden Australiassa olomme aikana olen käynyt läpi useita asioita itsetuntoni kanssa. Yhtenä iltana muistin, kuinka ystäväni oli kysynyt minulta, olenko rehellinen Jumalalle ja itselleni. Se sai minut todella purkamaan ongelmiani Jumalalle.
”Hän on luvannut olla heikkoudessamme voimakas, koska silloin annamme Jumalalle enemmän tilaa toimia.”
Ajattelen usein, etten halua olla sellainen kuin olen. Häpeän itseäni ja käytöstäni monissa tilanteissa.
Jumala kuitenkin opetti minulle, ettei kaikkeen tarvitse pystyä. Meidät on tarkoituksella luotu erilaisiksi, jotta täydentäisimme toisiamme ja olisimme toisiamme varten. Kaikki vain eivät ole vahvoja, kärsivällisiä tai vaikka järjestelmällisiä. On hyvä muistaa, että tilanteessa, jossa tarvitset voimia, on vierelläsi aina rakastava Isä. Hän on luvannut olla heikkoudessamme voimakas, koska silloin annamme Jumalalle enemmän tilaa toimia. Jumalalle ei ole ikinä mahdotonta käyttää sinua työssään, olit sitten minkälainen persoona tahansa.
Matkatessamme meillä on ollut hurjasti varjelusta, kokemuksia, yllättäviä kohtaamisia sekä toistemme tukemista. Rukoukset ovat kantaneet niin maailman tältä kuin toiseltakin puolen. Vastoinkäymisiltä ei voi välttyä, mutta niistä selviäminen tekee itsessään elämästä seikkailun.