Kolumbialaista sissijärjestöä johtanut Javier tappoi kristittyjä, kunnes koki kääntymyksen keskellä tulitaistelua.
Teksti Petri Vähäsarja | Kuvat Markus Mäkelä
Nyt Javier on saarnamies, jota hänen entinen sissiryhmänsä vainoaa. Tapaan Javierin ja hänen 18-vuotiaan Susan-tyttärensä Helsingissä.
– Me olemme käyneet läpi sellaista vainoa, josta on syytä kertoa, he sanovat.
Vainot, joista Javier puhuu, liittyvät jo 60 vuotta Kolumbiaa ravistelleeseen sisällissotaan, jonka osapuolet ovat vasemmistolaiset sissiliikkeet ja maan hallituksen joukot. Kuvioon tulivat 1980-luvulta alkaen myös huumekartellit, joita sissiryhmät ovat suojelleet, koska kartellit ovat antaneet niille osan huumeiden tuotoista. Sissiryhmät ja kartellit ovat hyvin rikkaita. Kesällä 2016
Kolumbian hallitus ja sen suurin sissijärjestö FARC (Fuerzas Armadas Revolucionarias de Colombia–Ejército del Pueblo) solmivat rauhansopimuksen, joka kuitenkin kaatui kansanäänestyksessä. Sota siis jatkuu edelleen.
Miten Kolumbian levottomuudet liittyvät kristittyihin? Valtaosa kolumbialaisistahan kuuluu katoliseen kirkkoon, vaikka katolilaisten määrä väheneekin maassa. Javierin mukaan kristittyjen tilannetta vaarantaa sissiryhmien ideologinen tausta, johon kuuluu jyrkkä marxilainen ateismi. Toisaalta protestanttisten kirkkojen kasvu on Kolumbiassa voimakasta, ja sissiryhmät vastustavat väkivaltaisesti niiden perustamista.
Monesti saarnamiehet puhuivat meille Jumalasta juuri ennen kuin tapoimme heidät.
Absurdi sota
Javier syntyi maaseudulla. Vain vuotta myöhemmin hänen äitinsä kuoli.
– Sissit kasvattivat minut. Jo 6-vuotiaana toimin heidän viestinvälittäjänään. Olin ateisti ja kommunisti, Javier toteaa.
Hänestä kasvoi taistelija, joka toimi ensin FARC-ryhmässä ja myöhemmin ELN-sissien (Ejército de Liberación Nacional) johtajana. Sissinä Javier ehti elää 23 vuotta. Hän kertoo tappaneensa 200-300 ihmistä.
– Monesti saarnamiehet puhuivat meille Jumalasta juuri ennen kuin tapoimme heidät. Se oli absurdi sota. Elämä oli silloin sitä, että joko kuolet tai tapat itse, Javier kertoo.
Javierin taistellessa elettiin 1980-luvun loppua ja 90-luvun alkua. ELN-sissien päämäärä oli saada ”hallitus pois pelistä”, jotta sissit saisivat oman vallankumouksellisen lakinsa voimaan.
– Siinä kuoli paljon viattomia ihmisiä. Se sota oli elämäni suurin rikkomus.
Vuonna 1993 Javier joutui sodassa valtion joukkoja vastaan piiritykseen, josta ei ollut pois pääsyä. Hän nosti aseen ohimolleen ja rukoili samalla Jeesusta, jota moni marttyyri oli hänelle julistanut.
– Huusin, että jos unieni Jumala on olemassa, ja jos hän ottaa minut pois tästä tilanteesta, palvelen häntä kunnes kuolen. Silloin tapahtui jotakin. Tunsin tulta, ja ikään kuin hurrikaani olisi tullut luokseni. Menetin tajuntani, ja kun heräsin, olin piirityksen ulkopuolella.
– Itkin ja tärisin. Kuulin äänen, joka sanoi: ”Javier, miksi vainoat minua? Olen Jeesus, joka otti sinut tästä taistelusta pois, ettet ikinä palaisi siihen. Seuraa minua.” Sinä päivänä minusta tuli kristitty. Myöhemmin minusta tuli evankelista.
Sissien ongelma on se, että käyn saarnaamassa. Monia sissejä on tullut uskoon.
Sissejä tulee uskoon
Sissijoukosta lähdettyään Javieria on vainottu ”jatkuvasti”. Sissit ovat monesti hakeneet Javierin kotoaan tappaakseen hänet – joka kerralla siinä onnistumatta. Häntä on kidutettu päiväkausia, mutta viimeinen liipaisimen painaja on aina murtunut.
– Erään vartijan piti ampua minua selkään, mutta hän alkoi itkeä ja pudotti aseen. Hän sanoi, että haluaisi samanlaisen elämän kuin mikä minulla on.
– Sissien ongelma on se, että käyn saarnaamassa. Monia sissejä näet on tullut uskoon. Jos en saarnaisi, he antaisivat minun olla.
Tarina menee vain hurjemmaksi, kun Javier kertoo, kuinka Kolumbian valtion erikoisjoukot veivät hänet vuoristoon kidutettavaksi. Hän osoittaa plastiikkakirurgialla korjattua nenäänsä ja ihosiirrännäisiään. Häntä on poltettu, viillelty, hakattu ja roikotettu pää alaspäin.
– He kiduttivat minua, koska olin tuolloin sissi eli heidän näkökulmastaan terroristi.
Valtion kanssa Javier sai myöhemmin välit kuntoon. Hän kertoo, että ”Herran enkeli ilmestyi ja vakuutti, että kaikki syytökset olisi pyyhitty asiakirjoista pois”.
– Niistä olisi seurannut 36 vuoden vankilatuomio. Vaikka olin pelokas, halusin toimia niin kuin Herran enkeli sanoi. Menin esittäytymään viranomaisille ja sanoin heille: tutkikaa minut, onko minua vastaan syytteitä? Minun nimelläni kirjatut syytedokumentit olivat tyhjiä. Niissä ei ollut enää tekstiä, Javier sanoo.
Turvaton lapsuus
Millaista on ollut kasvaa entisen sissijohtajan tyttärenä?
– Se on sitä pahaa elämää, joka aikaisemmin oli. Minä tunnen vain tämän elämän, jossa isäni on saarnaaja.
Kymmenvuotiaaksi asti kasvoin vanhempieni kanssa. Se ei ollut hirveän onnellinen lapsuus, koska ympärillä oli paljon vaaroja. Puhelinnumeromme vaihtui koko ajan.
Kaikista pelottavin tapahtuma oli kidnappaus.
– Olin vasta kuusivuotias, joten en enää muista kaikkea. Eräs nainen vei minut poimimaan appelsiineja, ja kun ilta koitti, hän sanoi, etten enää pääsisi kotiin. Talo johon minut vietiin oli vanha, ja yöllä oli kylmä. Seuraavana aamuna, kun nainen kuljetti minua toiseen paikkaan, näin auton ikkunasta korttelin, jossa asuin. Ulkona oli poliiseja. Nainen peitti suuni, etten voisi huutaa.
– Menimme bussipysäkille ja nainen pysäytti bussin, johon minun olisi noustava. En tiedä, mikä kohtaloni olisi, jos Jumala ei olisi antanut minulle ihmistä, joka sanoi ”tunnen tuon tytön ja hän on pulassa”. Kidnappaajani sanoi ”ole hiljaa”, mutta toinen nainen, joka tunsi minut, alkoi huutaa, että ”tyttö on eksynyt”. Ihmiset ympärillä ottivat minut suojiinsa. Pian äitini tuli hakemaan minua poliisien kanssa.
Jumala johdattaa
Javierin viisi lasta asuvat eri puolilla Kolumbiaa, koska kotona on liian vaarallista. Javier näkee lapsiaan vain kerran vuodessa turvallisuus- ja taloussyistä. Susan asuu Open Doorsin ylläpitämässä lastenkodissa Kolumbian maaseudulla. Kodissa asuu 52 lasta ja kahdeksan aikuista. Kaikki heistä ovat kristittyjä.
Sissijohtajan tytär vaikuttaa nykyään iloiselta.
– Haluan lähetystyöntekijäksi. Rakastan eri kieliä, ja olen saanut jonkinlaisen lahjan oppia niitä helposti. Olen siinä iässä, että haluan tehdä kaiken heti. Mutta odotan, miten Jumala johdattaa, Susan sanoo ja hymyilee.
Javierilta tahdon kysyä vielä, mitä hän ajattelee sissisodissa tekemistään surmista nyt kristityksi käännyttyään.
– Olen katunut ja pyytänyt Jumalalta anteeksi. Tiedän että hän on hyvä ja antaa anteeksi. Samat asiat, jotka Jumala näytti Paavalille, hän tavallaan näytti minulle, Javier sanoo.
*Henkilöiden nimet on muutettu turvallisuussyistä