Miten ihmisarvo näkyy seurakunnassa?
Paljon on käyty väittelyjä siitä mitä meidän pitäisi hyväksyä tai olla hyväksymättä seurakunnassa. Näihin kysymyksiin on useimmiten selkeä vastaus Raamatussa. Kyse on siitä haluammeko nähdä sen vai emme?
Raamattu ei ole antanut meille ohjeita syrjiä ketään! Päinvastoin! Jeesus vahvisti käskyn rakastaa lähimmäistä. Tämä tarkoittaa että jokainen ihminen, mistä tahansa taustasta, tai kuinka vakavasti syntiä tehnyt, on yhtä arvokas! Se ei kuitenkaan tarkoita synnin hyväksymistä, vaan syntisen ihmisen hyväksymistä.
On eri asia hyväksyä ihminen kuin synti jota hän tekee. Jotta voimme vastaanottaa armon Jeesuksessa meidän on ensin tunnustettava olevamme syntisiä. Emmehän voi saada anteeksi jotain sellaista mitä emme tunnusta synniksi? Jos kerta tunnustamme jonkun tekomme synniksi, emmehän me halua tehdä sitä! Vaikka lihamme on heikko ja sorrumme syntiin ei se ole meille iloinen asia.
Jos seurakuntana hyväksymme Raamatun sanan vastaiset teot, emmekä sano niitä synniksi, rikomme Jumalaa vastaan! Suurimpia rakkauden osoituksia on neuvoa kun lähimmäinen on horjumassa pois Jumalan yhteydestä. Olisi rakkaudetonta antaa hänen ajautua pois ja joutua Kadotukseen. Tärkeintä elämässä on pelastus Jeesuksessa!