Sambialaisen kuoron uusi esiintymisasu: Nuotta-paidat

Sambialaisen kuoron uusi esiintymisasu: Nuotta-paidat

Olemme matkalla kalastajakylään Chanyanyaan. Siellä on yksi kirkkomme seurakunnista ja ajomatkaa kaksi tuntia Lusakasta. Meidän matkamme tosin kestää melkein kolme tuntia, sillä välillä harhailemme sivupolkuja. Lopulta olemme perillä ja löydämme halkeilevan kirkkorakennuksen, jossa seurakuntalaiset jo odottavat. Kirkkotiellä maa on tällä kertaa kuiva; sadekautena olisimme tarvinneet kumisaappaat.

Aloitamme jumalanpalveluksen. George-pappi toimii liturgina, minä saarnaan. Raamattukoulun opiskelijat laulavat. Heillä on päällään Nuotta-lehden mainospaidat. Selitän seurakunnalle, mitä sana ”nuotta” tarkoittaa ja toteamme, että sehän sopii hyvin kalastajakylän maisemiin. Saavathan useimmat ihmiset täällä elantonsa kalastuksesta. Seurakunnalla itselläänkin on vene, jota se vuokraa kalastajille. Verkot ja nuotat kuuluvat jokapäiväiseen elämään.

Jumalanpalveluksen jälkeen käymme joen rannassa seuraamassa kyläläisten puuhia. Tapaamme kaksi kalastajaakin, joista toinen kantaa verkkoa kepin nokassa. He ovat tyytyväisen oloisia, valmiita päivän kalastuspuuhiin. Mitähän aikovat saada tällä kertaa saaliikseen? Tarkkailemme veneitä, istahdamme yhteen niistä ja otamme ryhmäkuvan. Olemme kuin kaksitoista opetuslasta veneessä. Kukin omien myrskyjensä riepoteltavana. Missä Jeesus on? Nukkuuko Hän?

On puhuttelevaa ajatella, että Vapahtajamme valitsi opetuslapsikseen monta kalastajaa. Eipä tulisi ensimmäisenä mieleen esimerkiksi pyytää näkemäämme verkonkantajaa hengelliseen työhön. Eihän hänellä olisi siihen edes minkäänlaista koulutusta! Ja kuitenkin näin Herramme ja Mestarimme toimii. Hän kutsuu ja tekee heistä ihmisten kalastajia. Joskus kalastetaan syvältä, joskus rantavesissä, joskus tulee paljon kalaa, joskus ei yhtään. On tiedettävä, missä kala liikkuu. On tunnettava paikat ja oikeat ajat. Taivastakin on osattava lukea. On myös osattava käyttää ja huoltaa kalastusvälineitä. On oltava kärsivällisyyttä, osattava olla hiljaa, tyydyttävä odottamaan jne. On myös otettava oppia vanhemmilta: ”Kaloja ei oteta vaan ne annetaan.” Olisiko sittenkin näissä taidoissa paljon hyödyllistä, kun siirrytään kaloista ihmisiin!

Seurakunta tähyää ulapalle. Siellä jossain on kaloja. Tehtävänä on löytää ne ja pyydystää Jumalan verkkoon. Opiskelijoiden kanssa laulamme Jeesuksesta Nuotta-paidat päällä. Olemme kalastamassa; kertomassa Vapahtajamme rakkaudesta: Hän kutsuu syntisiä ja kaikkensa menettäneitä. Tuleekohan saalista? Osaammekohan kalastaa oikeassa paikassa oikeaan aikaan? Onko Jeesus mukana? Saammekohan Häneltä ohjeen, minne heitämme verkon?

”Missä teidän uskonne on?” (Lk 8:25) kysyi Jeesus opetuslapsiltaan myrskyn jälkeen. Heille ei riittänyt pelkästään Jeesuksen seura. Myrsky tuntui lisäksi väärältä paikalta ja ajalta. Jeesus oli kuitenkin koko ajan läsnä. Opetuslapset vasta opettelivat luottamaan Hänen suunnitelmiinsa ja aikaansa. ”Tapahtukoon sinun tahtosi ei meidän” oli vaikea rukous opittavaksi. Lähettäessään meidät vuorollaan ihmisten  kalastajiksi Hän opettaa tätä samaa luottamuksen taitoa: Olen kanssanne joka päivä maailman loppuun asti (Mt. 28:18-20.

On lähdön aika. ”Kiitos kun tulitte. Koemme olevamme usein kuin hyljätyt.” Kalastajien tehtävä olikin tällä kertaa ”rohkaista arkoja ja tukea heikkoja” (1 Tess 5:14). Ulapalle Jeesus lähettää ehkä seuraavalla kerralla.

Martti Arkkila
Lusaka, Zambia

Nuotta lahjoitti Nuotta-paidat Sambiaan. Tue sinäkin lähetystyötä Sambiassa. Lisätietoa: www.sley.fi