Rukous paransi sairaudet, Jumalan rakkaus loput


Emilia Kyrönviita eli lähes täydellistä elämää, kunnes hän huomasi, että häneltä puuttui yksi ja sen mukana kaikki.

Teksti Lassi Peltomaa | Kuva Silja Kyrönviita, kollaasi Lassi Peltomaa

Ikaalisista Tampereelle muuttanut Emilia antaa syvällisen, mutta huumorintajuisen ja tasapainoisen ensivaikutelman. Hänen elämänsä oli kuitenkin vielä muutama vuosi sitten kaukana tasapainosta ja huumorista.
– About neljätoistavuotiaaksi muistan, että elämä oli aika helppoa ja kivaa, Emilia kertoo.
– Mä urheilin ja soitin pianoa. Mulla on aina ollu ihana perhe ja kavereita ympärillä. Mutta sitten neljätoistavuotiaana alkoi murrosikä, ja aloitin muun muassa seurustelun.

Niihin aikoihin Emilian elämässä tapahtui muutos. Kiltin tytön syndrooma nosti päätään. Emilian elämä alkoi pyöriä muiden ympärillä, ja hän keskittyi olemaan täydellinen. Kaiken takana oli kaipuu kokea tulevansa rakastetuksi. Emiliaa rakastettiinkin – mutta kuinka hän olisi voinut kokea rakkautta, kun hän ei kelvannut itselleen?
– Mulla oli monta parisuhdetta. Jäin lopulta aina ihmettelemään sitä, että kuinka tuntui, että se rakkaus tavallaan ei riittänyt. Ei auttanut vaikka kuinka yritti muilta sitä hakea ja miellyttää.

”Kuinka Emilia olisi voinut kokea rakkautta, kun hän ei kelvannut itselleen?”

Sairaaksi parantuakseen

Yhdeksännellä luokalla alkoivat ahdistuskohtaukset. Yhden erityisen kovan kohtauksen vuoksi Emilia kyyditettiin ambulanssilla Tampereen yliopistolliseen sairaalaan.
– Oli ensimmäinen todella kaunis kevätpäivä. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Silti tunsin sisälläni suurta tyhjyyttä ja merkityksettömyyttä. Ajattelin, että miksi ihmeessä edes aurinko nousee, jos mun elämällä tai millään muullakaan ei oo mitään merkitystä. Että miksi on noin kaunista.

Emilialle diagnosoitiin astma ja kilpirauhasen vajaatoiminta. Se merkitsi elinikäistä lääkitystä. Puolitoista rikkinäistä ja masentunutta vuotta kului.
– Yksi ystäväni rupesi puhumaan mulle näistä Jeesus-jutuista. Sitte kerran, kun kävimme yhdessä kävelyllä, ja mä sain taas sen astmakohtauksen, kaveri kysyikin, että “mitä jos mä rukoilisin sun puolesta”.
Emilia antoi luvan, vaikkei itse oikein uskonut rukouksen voimaan. Myöhemmin hän sai tietää sairauksien parantuneen.

”Ajattelin, että miksi ihmeessä edes aurinko nousee, jos mun elämällä tai millään muullakaan ei oo mitään merkitystä.”

Vain yksi on tarpeen

Parantumisen kautta Jumala halusi kuitenkin saavuttaa jotakin paljon suurempaa. Jonkin ajan kuluttua Emilia pääsi onnellisesti Jumalan tyttäreksi. Se merkitsi vallankumousta nuoren naisen ajatuksissa:
– Tajusin, että sitä rakkautta ei tarvitse ansaita. Mun ei tarvitse millään tavalla tekemiselläni tai olemisellani ansaita rakkautta, vaan Jumala rakastaa mua aina kaikissa tilanteissa.

Ihmeparantumistaan Emilia ei näe tärkeimpänä asiana:
– Jumalan piti parantaa mut fyysisesti, jotta mä tavallaan päästin hänet mun sydämeen. Henkinen muutos on ollut mulle paljon suurempi, kuin itse se, että mä parannuin sairauksista.
Hän ei myöskään ajattele, että sairauksista parantuminen olisi uskon mitta. Joskus esimerkiksi:
– Jumala laittaa meille ne olosuhteet sitä varten, että Hän haluu opettaa meitä jostakin tai kasvattaa.
Emiliankin elämä jatkuu epätäydellisenä: hänellä on epäilyksensä ja epäonnistumisensa, mutta nyt matkassa on rakkaus, joka kestää nekin.

”Henkinen muutos on ollut mulle paljon suurempi, kuin itse se, että mä parannuin sairauksista.”

Aiheeseen liittyvää: